Omaha-pokerin pelistrategia


Alla oleva johdanto on tarkoitettu Omaha-pokerin täyden pöydän pikkulimiittipeleihin. Isommilla panoksilla ja shorttipeleissä Omaha-pokeri muuttaa luonnettaan, ja sitä on pelattava kehittyneemmällä strategialla.


Omaha-pokeri muistuttaa päällisin puolin paljon Texas Hold'emia. Kun Hold'emissa jaetaan kullekin pelaajalle kaksi henkilökohtaista korttia, jaetaan Omaha-pokerissa neljä korttia lähtökädeksi. Ero on pieni, mutta petollinen. Pohjimmiltaan on kyse aivan eri peleistä.



Kahden kortin sääntö


Hold'emissa voi käyttää kädessä olevista kahdesta kortista molemmat, toisen tai ei kumpaakaan lopullisen käden muodostamiseen. Omaha-pokerissa lähtökäden neljästä kortista on käytettävä täsmälleen kaksi kappaletta. Tämä kahden kortin sääntö saattaa alussa aiheuttaa hieman hämminkiä, etenkin jos on tottunut pelaamaan Hold'emia.


Esimerkiksi väri on mahdollinen vain, jos kädessä on kaksi korttia samaa maata. Jos kädessä on vaikkapa AAQT ja floppi tuo 842, ei värin veto ole mahdollista. Vastaavasti, jos kädessä on pari Q-Q-6-4 ja pöydällä A-K-J-T, ei pelaajalla ole suoraa, vaan ainoastaan rouvapari.


Jos pöydällä on kolmoset, on kädessä oltava pari täyskäden muodostamiseksi. Esimerkiksi, jos kädessä on A-K-T-9 ja pöydällä A-K-5-5-5, sinulla on vain viitoskolmoset ässähailla. Jos pöydällä on kaksi paria, ja sinulla on vain yksi parien arvoinen kortti kädessä, sinulla on pelkästään kolmoset. Esimerkiksi, jos kädessä on A-K-T-9 ja pöydällä T-T-5-8-5, sinulla on vain kymppikolmoset ässähailla.



Omaha-pokerin ja Texas Hold'emin erot


Texas Hold'emiin verrattuna Omaha-pokerissa:

 

	voittaa enemmän
	aloituskädet ovat tasaveroisempia
	voittokädet ovat parempia
	peli on suoraviivaisempaa
	aseman merkitys on pienempi
	pankkirollin koko vaihtelee enemmän
	negatiivinen pottikerroin on isompi.

Omaha-pokerissa jokaisella pelaajalla on neljä aloituskorttia ja tavallaan kuusi kahden kortin lähtökättä. Sen vuoksi jokaisella on aina jokin pelaamisen arvoinen kombinaatio. Pelit ovat poikkeuksetta löysempiä ja potit isompia kuin Hold'emissa. Taitava Omaha-pokerin pelaaja käyttää tätä hyväkseen ja pystyy voittamaan enemmän kuin Hold'emissa.


Toisena syynä Omaha-pokerin löysyyteen on lähtökäsien epäselvä hierarkia ja käsien tasavertaisuus. Hold'emissa käsien arvojärjestys on selvä ja yksinkertainen oppia taulukkomuodossa. Omaha-pokerissa kombinaatioita on siksi paljon, että ne eivät mahdu taulukkoon, ja käsien arvo on opittava ymmärtämään niiden pohjimmaisten ominaisuuksien perusteella.


Lisäksi Omaha-pokerissa lähtökädet ovat suhteellisen tasavertaisia. Hold'emissa ässäpari voittaa huonoimman käden 7-2 yli 80 prosentin todennäköisyydellä. Sellainenkin normaalisti pelikelvoton käsi kuten 9-7 voittaa huonoimman käden yli 60 prosentin todennäköisyydellä. Omaha-pokerissa joku parhaista lähtökäsistä (esim. A-A-J-T) voittaa jonkin huonoimmista käsistä (esim. Q-8-4-2) vain hieman yli 60 prosenttia pelikerroista.


Hold'emissä voittokätenä on usein korkein pari kunnollisen kikkerin kanssa. Kaksi paria on vahva käsi. Omaha-pokerissa jokaisella pelaajalla on kuusi kombinaatiota, ja löysissä pikkulimiiteissä keskimäärin 5-7 pelaajaa katsoo flopin, eli vastassa on noin 30 kättä. Omaha-pokeria voisi siten verrata Hold'emiin, jota pelataan kolmea täyttä pöytää vastaan. On selvää, että silloin ei korkeimmalla parilla pitkälle pötkitä oli kikkeri mikä tahansa, eikä kaksi pariakaan vedä suuta virneeseen. Omaha-pokerissa vaaditaan useimmiten suora, väri tai täyskäsi, jonka on kaiken lisäksi oltava korkein mahdollinen tai lähellä sitä.


Hold'emissa salettikäsi on harvinainen. Siitä syystä Hold'em on psykologinen peli, jossa bluffaus, semibluffaus, sökötys-korotus ja jarruttelu ovat tärkeitä taktisia metodeja. Omaha-pokerissa saletit on yleinen voittokäsi. Siksi Omaha-pokeri on luonteeltaan enemmän solidia matemaattista pokeria, jossa ei lueta vastustajia, vaan pöydällä olevia kortteja. Jos pöydällä on suoran ainekset, jollakin on suora. Jos pöydällä on kolme värikorttia, jollakin on väri. Jos pöydällä on pari, jollakin on täyskäsi. Siitä syystä asemallakaan ei ole Omaha-pokerissa yhtä suurta merkitystä kuin Hold'emissa.


Omaha-pokerissa negatiivisen pottikertoimen vaikutus on paljon isompi kuin Hold'emissa. Valmista kättä on puolustettava aggressiivisesti tärvellen vastustajien vedoilta pottikertoimet. "Kalastelu" ja ilmaisen kortin antaminen on perisynti.



Omaha-pokerin lähtökädet


Aloituskädeltä vaaditaan pääsääntöisesti, että sen korttien on:

Lähtökäsien arvon määrittelemisessä auttaa, jos jakaa ne kahden kortin kombinaatioihin. Kaikista neljän kortin käsistä saa kuusi kombinaatiota. Esimerkiksi A-K-J-T antaa seuraavat yhdistelmät: A-K, A-J, A-T, K-J, K-T ja J-T. Kortit tukevat toisiaan, ja kaikki kuusi kombinaatiota ovat pelikelpoisia.


Jos joukossa on yksi hanttikortti, kuten esim. A-K-T-4, saa kädestä vain kolme pelikelpoista kombinaatiota: A-K, A-T ja K-T. Kuten kaikki Hold'emin pelaajat tietävät, muut kolme yhdistelmää A-4, K-4 ja T-4 ovat arvottomia. Poikkeuksena on, jos A-4 ja/tai K-4 on samaa maata, jolloin kädestä saa neljä pelikelpoista kombinaatiota.


Hyvät lähtökädet antavat useamman vedon, kuten suoran ja värin, suoran ja täyskäden tai kaikkein mieluiten värin ja täyskäden vedon samalla kertaa. Esimerkiksi A-K-J-T eri maata antaa vain suoran vedon, kun taas sellainen ihannekäsi kuin A-A-J-T antaa sekä suoran, tuplavärin että täyskäden vedon.


Kun Hold'emissa mikä tahansa väri on vahva käsi, vaaditaan Omaha-pokerissa useimmiten salettiväri tai melkein saletit. Hold'emissa mikä tahansa täyskäsi on erinomainen yhdistelmä. Omaha-pokerissa vaaditaan usein paras mahdollinen täyskäsi. Tästä syystä aloituskorttien on annettava salettivedot. A-A-J-T antaa saletit. Esimerkiksi 7-7-6-5 antaa pienen värin ja värin veto on arvoton. Seiskapari antaa pienet kolmoset ja, koska kolmoset määrää täyskäsien keskinäisen arvojärjestyksen, pienen täyskäden.


Hold'emissa korkeat taskuparit ovat valmiita käsiä, joilla voittaa usein ja joita on puolustettava korottamalla ennen floppia. Omaha-pokerissa yhdellä parilla voittaa aniharvoin. Siitä syystä monet pelaavat kaikki aloituskädet passiivisesti ensimmäisellä panostuskierroksella. He haluavat ensin nähdä flopin osuvan ja korottavat vasta valmiilla kädellä. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Suosikkina on aina alusta lähtien pyrittävä kartuttamaan potin kokoa. Kaikilla ihannekäsillä, jotka antavat kuusi pelikelpoista kombinaatiota ja useita vahvoja vetoja on korotettava ennen floppia ja tehtävä huonommilla eväillä matkaan lähteneille reissu kalliiksi.



Jatkopeli Omaha-pokerissa

Nyrkkisäännön mukaan flopilla on oltava vähintään kaksi korkeinta paria tai veto salettisuoraan tai korkeaan väriin. Jatkopeli on pelattava pottikertoimien perusteella ja kertoimet laskettava etupäässä salettivetojen mukaan.


Suoran vedossa on huomioitava negatiivisen pottikertoimen vaikutus, ja suoran vedon on aina saatava huomattavasti korkeampi pottikerroin kuin Hold'emissa. Etenkin värin vedon ollessa pöydällä pelkkä suoran veto on tuskin koskaan pelikelpoinen, koska värin lisäksi on huomioitava pöydän pariutumisen ja täyskäden vaara.


Jos pöydässä on pari, kannattaa Hold'emissa hyvällä pottikertoimella vetää suoraan tai väriin. Omaha-pokerissa pöydän pariutuessa jollakin on niin suurella todennäköisyydellä täyskäsi, että vetojen on ylipäätänsä vaikea saada riittävää pottikerrointa.


Täyskäsikään ei ole Omaha-pokerissa läheskään lyömätön. Varminta on tietenkin, jos kädessä oleva pari muodostaa kolmoset korkeimman pöydällä olevan kortin kanssa ja antaa saletit, jos kellään ei ole nelosia. Yleensä riittää kuitenkin, jos kolmoset on pöydällä olevaa paria korkeammat, koska joku vastustajista on todennäköisimmin saanut kolmoset pöydällä olevan parin avulla. Tästä huomaa, miksi kuvakortit ovat aloituskädessä arvokkaita.


Valmista kättä on puolustettava aggressiivisesti ja tärveltävä vetojen pottikertoimet. Myös tässä tulee näkyviin kuvakorttien merkitys. Salettivärillä uskaltaa panostaa ja kasvattaa pottia. Pienemmän värin joutuu pelaamaan passiivisesti, ja vaikka sillä voittaisikin, potti jää pieneksi.



Taktiset siirrot


Omaha-pokeri on hyvin suoraviivainen peli. Valmista kättä suojellaan aggressiivisesti. Vedot maksetaan, jos pottikerroin sallii. Etenkin pikkulimiiteissä taktiset siirrot kuten bluffaus, semibluffaus ja "kalastelu" ovat tarpeettomia.


Bluffaus onnistuu perussäännön mukaan, jos vastassa on korkeintaan kaksi vastustajaa ja potti on pieni. Omaha-pokerissa nämä ehdot täyttyvät harvoin. Lisäksi yhdelläkin vastustajalla on tavallaan kuusi kättä, eli joku antaa aina jotakin.


Hold'emissa yksi bluffaustilanne syntyy blindilla, jos floppi tuo kolme hanttikorttia, jotka muodostavat parin (esim. 772). Koska vetoja ei ole, parin johdosta vapaana on vain viisi korttia ja kyseiset kortit ovat pelikelpoisia vain harvoissa yhdistelmissä, on todennäköistä, että kellään ei ole mitään. Jos potti on lisäksi pieni, saattaa bluffaus onnistua blindista, koska korottamattomassa potissa blindilla voi olla lähtökätenä mitä tahansa, vaikkapa 7-2.


Omaha-pokerissa keskimäärin 3-4 pelaajalla on joka jakokierroksella pari kädessä. Löysissä peleissä useimmat katsovat flopin, ja yllä olevan flopin jälkeen jollakin on suurella todennäköisyydellä täyskäden veto.


Tiukemmissa peleissä bluffaus onnistuu tietysti Omaha-pokerissakin. Ehkä kaikkein paras tilaisuus ilmaantuu, jos pöydällä on värin ainekset KQ5 ja kädessä on A yksinään samaa väriä. Jollakin on todennäköisesti väri, mutta koska A on omassa kädessä ja K ja Q pöydällä, vastustajalla on korkeintaan J haina. Tässä tilanteessa voi siirtää rahaa potin verran keskelle ja näytellä salettiväriä.


Matemaattisesti tilanne on tietysti aivan sama, vaikka pöydällä olisi T62 ja vastustajalla voisi olla K. Yksi vapaana oleva kortti antaa kummassakin tapauksessa korkeamman värin. Pokeri on kuitenkin paljon psykologiaa. Kuningashailla moni pelaaja tuntee olevansa pakotettu tarkistamaan vastustajan kortit. Jätkällä uteliaisuutta on helpompi hillitä.


Koska bluffaus onnistuu vain aniharvoin Omaha-pokerissa, ei semibluffin käytöllekään ole edellytyksiä. Myöskään jarruttelulle ei ole edellytyksiä tai tarvettakaan.


Hold'emissa esimerkiksi salettivärillä jarruttelu saattaa olla joskus paikallaan turnilla, jos pöytä on vaarattoman näköinen. Omaha-pokerissa pöytä on aina vaarallinen. Riverillä on 12 korttia, jotka voivat pariutua pöydällä. Jos oletetaan jollakin olevan kolmoset, on jäljellä 10 vapaata korttia 40:stä, eli pöytä pariutuu 1:3 ja antaa täyskäden. Hold'emissä kerroin on 10 vapaata korttia 44:stä eli käytännössä sama 1:3. Ero on taskuparin esiintymisen todennäköisyydessä. Hold'emissa jollekin pelaajalle jaetaan pari käteen hieman useammin kuin joka toinen jakokierros. Omaha-pokerissa keskimäärin 3-4 pelaajalla on pari kädessä joka jakokierroksella.


Vaikka käden joskus voisikin pelata hitaasti, kuten esimerkiksi nelosilla, ei siihen ole Omaha-pokerissa mitään aihetta. Neloset on hyvin piilossa, ja koska jollakin on todennäköisesti täyskäsi tai ainakin sen veto, löytyy maksumieskin. Mikäli maksajaa vastoin oletusta ei löytyisikään, ei panostamisella häviä mitään. Mikäli joku ei ole valmis maksamaan vedosta turnilla, ei hän ole halukas maksamaan valmiista kädestäkään riverillä, vielä vähemmän epäonnistuneesta vedosta.


Kuten mainittu, yllä oleva koskee vain löysiä pikkulimiittipelejä. Panosten kasvaessa Omaha-pokeri muuttaa luonnettaan samalla tavoin kuin Hold'emkin; pelit tiukkenevat, korotukset ovat yleisempiä ja taktiset vedot tärkeämpiä. Matemaattisesta pokerista tulee enemmän psykologista kaksintaistelua, jossa korttien sijasta on luettava vastustajia.