Lähtökäsien arvon määrittelemisessä auttaa, jos jakaa ne kahden kortin kombinaatioihin. Kaikista neljän kortin käsistä saa kuusi kombinaatiota. Esimerkiksi A-K-J-T antaa seuraavat yhdistelmät: A-K, A-J, A-T, K-J, K-T ja J-T. Kortit tukevat toisiaan, ja kaikki kuusi kombinaatiota ovat pelikelpoisia.
Jos joukossa on yksi hanttikortti, kuten esim. A-K-T-4, saa kädestä vain kolme pelikelpoista kombinaatiota: A-K, A-T ja K-T. Kuten kaikki Hold'emin pelaajat tietävät, muut kolme yhdistelmää A-4, K-4 ja T-4 ovat arvottomia. Poikkeuksena on, jos A-4 ja/tai K-4 on samaa maata, jolloin kädestä saa neljä pelikelpoista kombinaatiota.
Hyvät lähtökädet antavat useamman vedon, kuten suoran ja värin, suoran ja täyskäden tai kaikkein mieluiten värin ja täyskäden vedon samalla kertaa. Esimerkiksi A-K-J-T eri maata antaa vain suoran vedon,
kun taas sellainen ihannekäsi kuin
A

-A

-J

-T

antaa sekä suoran, tuplavärin että täyskäden vedon.
Kun Hold'emissa mikä tahansa väri on vahva käsi, vaaditaan Omaha-pokerissa useimmiten salettiväri tai melkein saletit. Hold'emissa mikä tahansa täyskäsi on erinomainen yhdistelmä. Omaha-pokerissa vaaditaan usein paras mahdollinen täyskäsi. Tästä syystä aloituskorttien on annettava salettivedot.
A

-A

-J

-T

antaa saletit. Esimerkiksi 7

-7

-6

-5

antaa pienen värin ja värin veto on arvoton. Seiskapari antaa pienet kolmoset ja, koska kolmoset määrää täyskäsien keskinäisen arvojärjestyksen, pienen täyskäden.
Hold'emissa korkeat taskuparit ovat valmiita käsiä, joilla voittaa usein ja joita on puolustettava korottamalla ennen floppia. Omaha-pokerissa yhdellä parilla voittaa aniharvoin. Siitä syystä monet pelaavat kaikki aloituskädet passiivisesti ensimmäisellä panostuskierroksella. He haluavat ensin nähdä flopin osuvan ja korottavat vasta valmiilla kädellä. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Suosikkina on aina alusta lähtien pyrittävä kartuttamaan potin kokoa. Kaikilla ihannekäsillä, jotka antavat kuusi pelikelpoista kombinaatiota ja useita vahvoja vetoja on korotettava ennen floppia ja tehtävä huonommilla eväillä matkaan lähteneille reissu kalliiksi.
Jatkopeli
Omaha-pokerissa
Nyrkkisäännön mukaan flopilla on oltava vähintään kaksi korkeinta paria tai veto salettisuoraan tai korkeaan väriin. Jatkopeli on pelattava pottikertoimien perusteella ja kertoimet laskettava etupäässä salettivetojen mukaan.
Suoran vedossa on huomioitava negatiivisen pottikertoimen vaikutus, ja suoran vedon on aina saatava huomattavasti korkeampi pottikerroin kuin Hold'emissa. Etenkin värin vedon ollessa pöydällä pelkkä suoran veto on tuskin koskaan pelikelpoinen, koska värin lisäksi on huomioitava pöydän pariutumisen ja täyskäden vaara.
Jos pöydässä on pari, kannattaa Hold'emissa hyvällä pottikertoimella vetää suoraan tai väriin. Omaha-pokerissa pöydän pariutuessa jollakin on niin suurella todennäköisyydellä täyskäsi, että vetojen on ylipäätänsä vaikea saada riittävää pottikerrointa.
Täyskäsikään ei ole Omaha-pokerissa läheskään lyömätön. Varminta on tietenkin, jos kädessä oleva pari muodostaa kolmoset korkeimman pöydällä olevan kortin kanssa ja antaa saletit, jos kellään ei ole nelosia. Yleensä riittää kuitenkin, jos kolmoset on pöydällä olevaa paria korkeammat, koska joku vastustajista on todennäköisimmin saanut kolmoset pöydällä olevan parin avulla. Tästä huomaa, miksi kuvakortit ovat aloituskädessä arvokkaita.
Valmista kättä on puolustettava aggressiivisesti ja tärveltävä vetojen pottikertoimet. Myös tässä tulee näkyviin
kuvakorttien merkitys. Salettivärillä uskaltaa panostaa ja kasvattaa pottia.
Pienemmän värin joutuu pelaamaan passiivisesti, ja vaikka sillä voittaisikin, potti
jää pieneksi.
Taktiset siirrot
Omaha-pokeri on hyvin suoraviivainen peli. Valmista
kättä suojellaan aggressiivisesti. Vedot maksetaan,
jos pottikerroin sallii. Etenkin pikkulimiiteissä
taktiset siirrot kuten bluffaus, semibluffaus ja "kalastelu" ovat tarpeettomia.
Bluffaus onnistuu perussäännön mukaan, jos vastassa on korkeintaan kaksi vastustajaa ja potti on pieni. Omaha-pokerissa nämä ehdot täyttyvät harvoin. Lisäksi yhdelläkin vastustajalla on tavallaan kuusi kättä, eli joku antaa aina jotakin.
Hold'emissa yksi bluffaustilanne syntyy
blindilla, jos floppi tuo kolme hanttikorttia, jotka
muodostavat parin (esim. 7

7

2

).
Koska vetoja ei ole, parin johdosta vapaana on vain
viisi korttia ja kyseiset kortit ovat pelikelpoisia vain
harvoissa yhdistelmissä, on todennäköistä, että
kellään ei ole mitään. Jos potti on lisäksi pieni,
saattaa bluffaus onnistua blindista, koska
korottamattomassa potissa blindilla voi olla
lähtökätenä mitä tahansa, vaikkapa 7-2.
Omaha-pokerissa keskimäärin 3-4 pelaajalla on joka jakokierroksella pari kädessä. Löysissä peleissä useimmat katsovat flopin, ja yllä olevan flopin jälkeen jollakin on suurella todennäköisyydellä täyskäden veto.
Tiukemmissa peleissä bluffaus onnistuu tietysti Omaha-pokerissakin. Ehkä kaikkein paras tilaisuus ilmaantuu, jos pöydällä on värin ainekset
K

Q

5

ja kädessä on A

yksinään samaa väriä. Jollakin on todennäköisesti väri, mutta koska A

on omassa kädessä ja K

ja Q

pöydällä, vastustajalla on korkeintaan J

haina. Tässä tilanteessa voi siirtää rahaa potin verran keskelle ja näytellä salettiväriä.
Matemaattisesti tilanne on tietysti aivan sama, vaikka pöydällä olisi T

6

2

ja vastustajalla voisi olla K

.
Yksi vapaana oleva kortti antaa kummassakin tapauksessa korkeamman värin. Pokeri on kuitenkin paljon psykologiaa. Kuningashailla moni pelaaja tuntee olevansa pakotettu tarkistamaan vastustajan kortit. Jätkällä uteliaisuutta on helpompi hillitä.
Koska bluffaus onnistuu vain aniharvoin
Omaha-pokerissa, ei semibluffin käytöllekään ole
edellytyksiä. Myöskään jarruttelulle ei ole edellytyksiä tai tarvettakaan.
Hold'emissa esimerkiksi salettivärillä
jarruttelu
saattaa olla joskus paikallaan turnilla, jos pöytä
on vaarattoman näköinen. Omaha-pokerissa pöytä on aina
vaarallinen. Riverillä on 12 korttia, jotka voivat
pariutua pöydällä. Jos oletetaan jollakin olevan
kolmoset, on jäljellä 10 vapaata korttia 40:stä, eli
pöytä pariutuu 1:3 ja antaa täyskäden. Hold'emissä
kerroin on 10 vapaata korttia 44:stä eli käytännössä
sama 1:3. Ero on taskuparin esiintymisen
todennäköisyydessä. Hold'emissa jollekin pelaajalle
jaetaan pari käteen hieman useammin kuin joka toinen
jakokierros. Omaha-pokerissa keskimäärin 3-4 pelaajalla on
pari kädessä joka jakokierroksella.
Vaikka käden joskus voisikin pelata hitaasti, kuten esimerkiksi nelosilla, ei siihen ole Omaha-pokerissa mitään aihetta. Neloset on hyvin piilossa,
ja koska jollakin on todennäköisesti täyskäsi tai
ainakin sen veto, löytyy maksumieskin. Mikäli
maksajaa vastoin oletusta ei löytyisikään, ei
panostamisella häviä mitään. Mikäli joku ei ole
valmis maksamaan vedosta turnilla, ei hän ole halukas maksamaan valmiista kädestäkään riverillä, vielä vähemmän epäonnistuneesta vedosta.
Kuten mainittu, yllä oleva koskee vain löysiä pikkulimiittipelejä. Panosten kasvaessa Omaha-pokeri muuttaa luonnettaan samalla tavoin kuin Hold'emkin; pelit tiukkenevat, korotukset ovat yleisempiä ja taktiset vedot tärkeämpiä. Matemaattisesta pokerista tulee enemmän psykologista kaksintaistelua, jossa korttien sijasta on luettava vastustajia.