Pokeriturnaukset

 

Turnauspeli on pokerin kuninkuuslaji, sen kiehtovin ja vaikein muoto, joka vaatii huomattavasti enemmän taitoa, kärsivällisyyttä ja rohkeutta kuin suhteellisen yksioikoisesti pelattavat käteispelit.


Pokeriturnauksissa jokainen pelaaja maksaa osallistumismaksun ynnä kasinon itselleen verottaman provision tyyliin $10+$1, josta kymppi menee palkintopottiin ja $1 kasinolle. Kaikki osallistujat saavat saman määrän pelimerkkejä, pelaavat niin kauan kuin ne riittävät, ja lopuksi kaikki pelimerkit voittanut on myös turnauksen voittaja. Viimeisenä ulos pullahtanut pelaaja sijoittuu toiseksi, toiseksi viimeisenä pudonnut kolmanneksi jne. Sittareissa on yleensä kolme palkintosijaa. Isoimmissa turnauksissa palkintoja saattaa olla monta sataa. 


Heti alussa on korostettava, että turnauspeli poikkeaa huomattavasti käteispeleistä. Jotkut lähtökädet, esimerkiksi Q-Q, jotka käteispeleissä ovat selvästi korotuksen arvoisia, saattavat turnauksissa olla joissakin tilanteissa lähes kelvottomia. Toisaalta sellaiset turnauksien loppupelissä korotuksen arvoiset kädet kuten K-To ja Q-To ovat tavallisesti hädin tuskin pelikelpoisia käteispeleissä. Niinikään eri turnausmuotojen välillä on suuri ero. Tässä käsitellään lähinnä sittareita, koska ne ovat uusille pelaajille levein portti turnausten maailmaan. Isot monen pöydän pokeriturnaukset ovat oma lajinsa.


Turnauksille on ominaista:

Pokeriturnausten alkupeli


Turnausten alussa panokset ovat niin pieniä, että peli muistuttaa käteispelejä. Siitä huolimatta limiittipeleissä on parempi luopua sellaisilla marginaalisesti kannattavilla käsillä, kuten esim. K-To, Q-To sekä mahdollisesti myös A-To, K-Jo, Q-Jo ja J-To. Niinikään pienet parit sekä pienet peräkkäiset värikortit (56) kannattaa kipata, jollei saa hyvin korkeaa pottikerrointa. Tämä siitä syystä, että näillä käsillä voittaa paljon harvoin ja häviää vähän useasti. Käteispeleissä tällä seikalla ei ole merkitystä niin kauan kuin lopputulos on positiivinen. Turnauksissa korkea varianssi on haitallinen, koska stakki on rajallinen. Lisäksi, koska menetetty raha on voitettua arvokkaampaa, on vältettävä korottamista, jos se ei pudota vastustajia. Käteispeleissä sellaiset selvät korotuskädet kuten A-Js, K-Qs ja Q-Js  ovat turnauksissa vain maksamisen arvoisia.

Toisena syynä passiiviseen peliin on imagon rakentaminen. Koska sokkopanokset nousevat nopeasti, on tiukan pelaajan maineesta jatkossa iso etu. Panosten noustua 100-200 tasolle maksaa pelkkien blindien voittaminen kerran bluffilla tai semibluffilla takaisin imagon luomisen kustannukset.


On korostettava, että monet käyttävät etenkin No Limit-turnauksissa täysin päinvastaista strategiaa pelaamalla lähes kaikki lähtökädet ja menemällä herkästi all-in. Heidän tavoitteenaan on luoda iso stakki heti alussa ja kontrolloida sen avulla jatkopeliä. Tällaisissa tapauksissa kannattaa hiipiä mukaan yhdellä panoksella normaalia useammin ja toivoa onnen potkaisevan. Jatkossa, kun nämä villit ovat pullahtaneet ulos, tai mahdollisesti joku heistä istuu ison stakin takana, pokeriturnaus tiukkenee ja silloin on tiukennettava myös omaa peliä.


Tällaisen aggressiivisen strategian etuna on, että sillä joko putoaa heti ja voi siirtyä uuteen turnaukseen, tai sitten on taistelemassa voitosta hyvässä asemassa. Tiukalla strategialla selviää sittareissa lähes poikkeuksetta 4-5 parhaan joukkoon, mutta joutuu usein alakynteen loppupelissä huomattavasti pienemmän stakin johdosta, ja putoaa kuin jääkylmään avantoon juuri palkintojen jaon edellä.



Pokeriturnausten loppupeli


Loppupeli 4-5 pelaajan kesken on pelattava täysin toisenlaisella strategialla kuin alkupeli. Ensinnäkin, aloituskäsien arvo on muuttunut pelaajien vähenemisen myötä. Pienet parit ja vedot ovat kannattamattomia. Kuvakortit ovat vastaavasti arvokkaampia. Toiseksi, panokset ovat kasvaneet niin isoiksi, että pelko on tehokas ase. Aikaisemmin hankittua tiukkaa mainetta on nyt pyrittävä hyödyntämään bluffin tai semibluffin muodossa. Lisäksi, koska panokset ovat niin korkeita, että yhden ainoan käden pelaaminen saattaa pudottaa jonkun pelistä, on vastustajille annettava aikaa pelata ulos toinen toisensa.


Alkupelissä oli useimmiten maksettava tai kipattava, loppupelissä on korotettava tai kipattava. Tiukkaa imagoa on käytettävä hyväksi tässä vaiheessa korottamalla jo varhaisesta asemasta kaikilla kahden arvokortin aloituskäsillä (esim. K-T, Q-T, J-T), pareilla ehkä aivan pienimpiä lukuun ottamatta ja ässällä suhteellisen hyvän kikkerin kanssa (esim. A-8). Tarkoituksena on lähinnä voittaa blindit. Toisaalta myöhäisessä asemassa, jos joku on korottanut aikaisemmin, ei ole syytä edes harkita maksamista kaikilla edellä mainituilla käsillä. Etenkin, jos joku on pannut kaikki peliin tai on lähellä all-in, joku toinen on maksanut ja yhden vastustajan putoaminen on mahdollista, tarvitaan maksamiseen erittäin vahva käsi, lähinnä A-A, K-K tai A-K, mahdollisesti Q-Q, A-Q tai K-Q vastustajien pelityylistä, panosten ja oman stakin koosta riippuen.


Mikäli kukaan ei ole panostanut, voi myöhäisessä asemassa korottaa hyvinkin vaatimattomilla käsillä blindien voittamiseksi. Vaatimustaso riippuu tässä vaiheessa paljon sokkopanoksen maksajien stakkien koosta. Oletetaan esimerkkinä neljä pelaajaa olevan jäljellä sittarissa, jossa on kolme palkintosijaa. Stakit ovat 4200, 1500, 1500 ja 800, blindit 100 ja 200. Edellä olevassa järjestyksessä toinen pelaaja maksaa pikkublindin 100 ja kolmas ison blindin 200. Tässä vaiheessa nämä pelaajat laskevat sokkopanosten syövän viimeisenä olevan pelaajan ulos ensimmäiseksi ja pelaavat näin ollen äärimmäisen tiukasti. Mikäli viimeinen pelaaja ei maksa tai oikein pelattuna korota, kannattaa ensimmäisen korottaa napilla vaatimattomallakin kädellä. Ensimmäinen pelaaja on hyvin vahvassa asemassa, voi käyttää hyväkseen toisten taktikointia ja rosvota blindit kerta toisensa jälkeen.


Yllä olevassa esimerkissä neljäs pelaaja on ahdingossa, sillä hänen on voitettava yksi potti äkkiä. Muuten blindit syövät hänet ulos palkintosijoilta. Käytännössä hän joutuu menemään all-in viimeistään silloin, kun edessä on korotukseen riittävä määrä pelimerkkejä eli limiittipelissä vähintään 400, No Limit-turnauksissa huomattavasti enemmän. Korotus on tässä tapauksessa tärkeää, koska pelin on toimittava semibluffina. Toisin sanoen kädellä on oltava mahdollisuus voittaa blindit heti tai jatkossa mahdollisimman iso potti, jos joku maksaa.


Katsotaan tilannetta esimerkkien valossa. Ensimmäisessä tapauksessa neljäs pelaaja korottaa, iso blindi maksaa, muut kippaavat, potissa on 900 ja kaksi pelaajaa. Toisessa esimerkissä neljäs pelaaja maksaa 200, pikkublindi maksaa 100, potissa on 600 ja kolme pelaajaa. Toisin sanoen potti on pienempi ja vastus kovempi. Iso blindi on saanut ilmaisen ja pikkublindi puoli-ilmaisen flopin. Mikäli molemmat blindit jatkavat, neljäs pelaaja voi voittaa 1200 kahta pelaajaa vastaan verrattuna ensimmäisen esimerkin 900 yhtä pelaajaa vastaan. Epäedullinen peli. Jos toinen blindeista kippaa, voittosumma on vain 1000. Se on marginaalisesti enemmän kuin 900, mutta silti huonompi peli, koska molemmat blindit ovat saaneet katsoa flopin halvalla. Millä tavalla tahansa tilannetta vääntääkin, korotus on aina parempi vaihtoehto, koska silloin blindit joutuvat maksamaan flopistaan. Jälkimmäisessä tapauksessa pelaajalla on tosin mahdollisuus säästää 200, mutta näin pieni summa on useimmiten merkityksetön, koska sillä joutuu menemään all-in heti blindin vuorolla ja voittaessaankin potti jää niin pieneksi, että se ei paranna sijoitusta, vaan sillä joutuu panemaan kaikki peliin uudestaan ilman pienintäkään hengähdystaukoa.


Kun all-in alkaa olla edessä, on turha odotella korkeaa paria tilanteesta pelastajaksi. Kaksi arvokorttia on hyvä lähtökäsi, koska usein yksi iso pari riittää ja voittokerroin on 1:1 riverille asti pelattuna. Pieni taskupari on myös arvokas, jos pystyy korottamalla karsimaan vastusta ja pelaamaan käden heads up, sillä yhtä pelaajaa vastaan pienikin pari saattaa riittää sellaisenaan. Mikäli vastustajalla on kaksi arvokorttia, vetää hän tyhjää joka toinen kerta. Lisäksi taskupari voi parantua kolmosiksi 1:5 näyttöön asti pelattuna. Niin ikään pienet peräkkäiset värikortit (45) ovat pelikelpoisia, koska niillä voi tässä tilanteessa nähdä kaikki kortit riverille asti samaan hintaan. 



Heads up


Lopuksi, kun mukana on vain yksi vastustaja, voi korottaa ennen floppia ainakin kaikilla pareilla, kahdella arvokortilla ja ässällä kikkeristä välittämättä. Flopilla korkein pari on vahva käsi, toiseksi korkeinkin pelikelpoinen etenkin hyvän kikkerin kanssa. Jos vastustaja sököttää, ja etenkin jos pöydässä on ässä uhkakorttina, saattaa pienimmälläkin parilla panostaa semibluffina. Vetojen uhka on huomattavasti pienempi kuin täydessä ringissä. Vaikka pöydällä olisi esimerkiksi kolme värikorttia, kannattaa vahvat parit pelata värin uhasta huolimatta.


Heads upissa ihmistuntemus näyttelee tärkeää roolia. On pyrittävä arvioimaan, milloin vastustaja bluffaa, semibluffaa tai virittää ansan salaamalla käden vahvuuden. Vastaavasti on kyettävä itse hämäämään sopivissa tilanteissa. Käteispeleissä niin kannattava tiukka matemaattinen pokeri ei riitä turnausten finaalissa.


Mikäli vastustaja on ylen aggressiivinen, on pyrittävä virittämään ansa hidastelemalla vahvalla kädellä, antamalla vastustajan panostaa ja korottamalla turnilla tai riverillä. Finaalissa panokset ovat niin isoja, että yksi korotettu riverille asti pelattu käsi saattaa ratkaista koko turnauksen. Toisaalta, mikäli vastustaja on kovin varovainen ja vaikuttaa pelaavan vain vahvoja käsiä, kannattaa semibluffata ja pyrkiä varastamaan blindit. Jos vastustaja maksaa, on uskottava sovinnolla hänen puhuvan voiman takaa ja varottava ansaan joutumista. Lisäksi on tärkeää luopua aina silloin tällöin pikkublindilla, jotta vastustaja ei pääsisi juonesta selville. Kärsivällinen jauhaminen tuottaa tällaisessa tapauksessa ajan myötä varman tuloksen.


Pokeriturnaukset ovat hyvin edullinen ja turvallinen vaihtoehto myös siitä syystä, että niissä riskeeraa vain osallistumismaksun, jos sitäkään. Useimmat kasinot tarjoavat päivittäin ilmaisia monen pöydän turnauksia eli freerolleja, joissa on rahapalkintoja. Halvin sisäänosto on yleisesti yhden taalan luokkaa, joskus halvempikin. Jopa yhdellä centillä pääsee mukaan joihinkin rahaturnauksiin.