Pokerin pelistrategia
 

Pokeri on ainoa kasinopeli, jossa on mahdollista voittaa myös pitkässä juoksussa. Muissa peleissä pelataan itseään kasinoa vastaan, joka ei tietenkään jää tappiolle. Pokerissa pelaajat ottavat mittaa toisistaan. Kasino verottaa järjestämisestä vain pienen provision eli raken. Taitavat pelaajat voittavat ja huonoimmat häviävät.


Amerikkalaiset kutsuvat häviäjiä "kaloiksi". Pokerin kokonaisvaltaista strategiaa voisi verratakin kalastukseen. Hyvän kalamiehen on osattava ammattinsa tai harrastuksensa, valittava kalaisa vesi ja oikea aika ja paikka. Tuurilla ei pitkälle pötkitä, tyhjästä järvestä ei kalaa nouse eikä hyvästäkään vedestä väärään aikaan tai huonosta paikasta. Pokerin kanssa on samoin.
 

Ensimmäisenä vaatimuksena on tehokkaan pelistrategian taitaminen ja kurinalainen noudattaminen. Pitkällä tähtäyksellä onnen osuus on minimaalinen. Toisena ehtona on hyvän pokerihuoneen ja pokeripelin löytäminen. Tiukoissa peleissä taitavien pelaajien kesken hyväkin peluri on vain yksi joukossa, kokemattomampi pelaaja toisten voittojen maksaja. Löysissä "kalaisissa" peleissä voittaminen on paljon helpompaa.
 



Parhaat pelit


Hyvän pelin löytäminen on aina voittamisen ensimmäinen edellytys. Oikeaoppinen pokeri on tiukkaa ja aggressiivista. Lyödään ja korotetaan, jos on kunnon kortit, muuten ei. Parhaiten tämä strategia toimii, jos muut pelaavat löysästi ja passiivisesti.
 

Kussakin pöydässä vallitsevan pelityylin saa helpoimmin selville esittelysivun sarakkeesta "Plrs/Flop". Jos kasino ei julkaise tätä tunnuslukua, antaa potin keskimääräinen koko viitteitä pelin luonteesta. Koska molemmat luvut on laskettu pitemmältä ajalta (yleensä 20 kierroksen keskiarvo), on hyvä seurata hetki lukujen käyttäytymistä ja valita noususuunnassa olevien joukosta. Jyrkästi laskevat tunnusluvut kertovat entisestä hyvästä pelistä, joka on houkutellut uusia tiukemman pelityylin omaavia kortin katsojia. Usein tällaisessa pöydässä on vajaa miehitys ja vaarana pelin loppuminen kokonaan.


Hyvän pelin löytäminen on luonnollisesti helpompaa, jos on jäsenenä monessa kasinossa ja voi kuoria kerman päältä. Liittyminen on aina ilmaista ja täysin varauksetonta. Lisäetuna lähes kaikki kasinot jakavat uusille jäsenille varsin huomattavan tuliaisbonuksen. Jotkut myöntävät sen jo rekisteröitymisen yhteydessä, toiset vaativat pelirahan tallettamista ja eräät odottavat muutaman kuukauden ennen kuin ilmaista rahaa tarjotaan ollenkaan. Bonuksen kuittaamisen ehtona on aina tietyn käsimäärän pelaaminen, joskus on monimutkaisia lisäehtojakin. Parasta tutustua ja valita rauhassa.
 

Lahjarahan jakamista ja muita markkinointitempauksia on syytä seurata, vaikka ei olisikaan niihin itse oikeutettu. Ne vetävät nimittäin runsaasti uusia pelaajia, joilla ei ole tarkkaa käsitystä oikeasta pelistrategiasta. Yleensä hyvän pelin löytäminen on huomattavasti helpompaa nopeasti laajenevista kasinoista.



Texas Hold'emin strategia
 

Texas Hold'em on suosituin pokeri nettikasinoissa. Eikä syyttä. Hold'em on kiehtova peli, joka on helppo oppia, mutta joka silti tarjoaa taitavalle pelaajalle hyvät voitonmahdollisuudet. Säännöt.
 

Tärkeintä Hold'emissa on lähtökäden (kahden ensimmäisen kortin) oikeaoppinen pelaaminen. Vaikka millä tahansa kahdella aloituskortilla saattaakin voittaa, on liian monen käden pelaaminen varmin tapa keventää lompakkoa. Nimenomaan vasta-alkajat sortuvat hyvin usein tähän virheeseen.
 

Pelistrategia riippuu paljon pelaajan asemasta panostuskierroksella. Etumies joutuu tekemään päätöksensä ilman minkäänlaista tietoa toisten pelaajien käsistä. Jakajan paikalla istuva, joka satsaa viimeisenä, sen sijaan ehtii nähdä muiden panostuksen ja pystyy vetämään omat johtopäätöksensä. Lisäksi viimeisenä on helpompi estimoida pottikerroin sekä vaikuttaa tehokkaammin potin kokoon ja vastustajien saamaan pottikertoimeen.
 

Kymmenen pelaajan pöydässä viiden ensimmäisenä panostavan katsotaan istuvan varhaisessa asemassa, kolmen seuraavan keskiasemassa ja kahden viimeisen myöhäisessä asemassa. Alla muistamisen helpottamiseksi hieman "pyöristetty" taulukko pelikelpoisista lähtökäsistä eri asemissa.

Jos joku korottaa myöhemmin, voi parhailla pareilla (AA-QQ) korottaa edelleen, muilla maksaminen riittää. Jos joku on korottanut aikaisemmin, voi näillä pareilla korottaa uudelleen ja muilla hyvillä korotuskäsillä (JJ, TT, AK, AQ) maksaa. Huonommilla korotuskäsillä ja pelkästään panostamisen arvoisilla käsillä on luovuttava.
 

Taulukko pätee löysissä pikkulimiittipeleissä, jos pöydässä istuu vähintään kahdeksan pelaajaa ja lähes puolet katsoo flopin. Suuren rahan ringeissä peli on tiukempaa, korotukset yleisempiä ja flopin maksavat harvemmassa. Tällöin kuvakortit ja korkeat parit nousevat arvossa ja vetokädet sekä pikkuparit laskevat vastaavasti. Toisaalta, jos peli on hyvin löysää  ja passiivista, saattaa kaikilla samaa maata olevilla molemmista päistä avoimilla vetokäsillä (JTs-54s) sekä pareilla lähteä mukaan jo varhaisessa asemassa. Vastaavasti sellaisten eri maata olevien korttien, kuten KTo ja QTo sekä mahdollisesti myös ATo ja KJo pelaaminen on kyseenalaista. Niinikään voi unohtaa korottamisen sellaisilla lähtökäsillä, kuten AJo eri väriä, ATs-A9s, KJs-KTs, QJs samaa väriä ja keskisuurilla pareilla (TT-77) sekä mahdollisesti myös jätkäparilla.
 

No Limitissä kannattaa myöhäisessä asemassa usein kokeilla kepillä jäätä ja limpata yhdellä panoksella mukaan kaikilla samanvärisillä vetokäsillä sekä mahdollisesti myös väliinvedoilla kuten 97s ynnä muilla limiittipeleissä marginaalisesti tappiollisilla käsillä kuten erivärisillä A9-A2, K9, Q9, J9 tai T9. Näiden käsien etuna on niiden pelaamisen epätodennäköisyys, mistä johtuen vastustajien on helppo erehtyä niiden arvioinnissa. Koska No Limitissä pottien keskikoko on huomattavasti isompi kuin limiittipeleissä, saattaa nappiin osunut floppi osoittautua hyvin tuottoisaksi.
 

Taulukkoa ei siten saa pitää minään orjamaisesti seurattavana matemaattisena totuutena, vaan pelkkänä perussääntönä, jota joutuu koko ajan soveltamaan pelin luonteen mukaan. Liian tiukka strategia ei suinkaan ole hyväksi sekään. Sillä tosin on vaikea hävitä, mutta ei sillä rikastukaan, koska osa lähtökorttien tarjoamasta voittopotentiaalista jää käyttämättä. Lisäksi, jos joku satsaa muita huomattavasti harvemmin, tiukentavat toisetkin pelityyliään tai lopettavat, ja kannattava peli hajoaa.
 


Jatkopeli


Flopilla on nähty viisi korttia seitsemästä ja useimmiten yhdellä panoksella. Jatkossa on monimutkaisempaa ja ennen kaikkea kalliimpaa. Kahdesta viimeisestä kortista joutuu maksamaan ainakin kolme panosta ja katsomisesta yleensä vielä vähintään kaksi panosta lisää. Siitä syystä jatkaminen vaatii vahvan käden tai sen ainekset. Perussääntönä on, että flopilla on oltava vähintään:

Jatkopelin strategia riippuu pelin luonteesta samalla tavoin kuin lähtökorttien pelaaminenkin. Löysissä peleissä on keskityttävä tiukkaan matemaattiseen pokeriin, jossa vetokertoimien ja pottikertoimien laskeminen on avainasemassa. Tiukoissa peleissä on hallittava kaikki pokerin taktiset siirrot: bluffi, semibluffi, jarruttelu ja sökötys-korotus.


Tulet huomaamaan, että monet peliehdotuksista ovat selvästi ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi mainitaan paljaan bluffin onnistuvan parhaiten varhaisesta asemasta, koska etumiehellä on yleensä panostaessaan hyvin vahva käsi. Näin on. Etumiehellä on panostaessaan vahva käsi, jos hän ei bluffaa. Pokeri on ristiriitainen peli, yhtä ristiriitainen kuin ihmisen mieli. Tai 10 sellaista.
 


Tarkista pelityylisi


Useimmilla kasinoilla on tilastomittari, jonka avulla pääset helposti perille, kuinka tiukkaa pokeria pelaat, ja voit mahdollisesti korjata tyyliäsi.


Tärkeintä on seurata flopin maksamisen tunnuslukua (No. of Flops seen). Tämän sivuston ohjeiden mukaan pelattaessa se on pitkässä juoksussa hieman alle 30 prosenttia. Hyvin löysissä peleissä voi vastaavasti pelata hieman useampia käsiä itsekin, ja luku saattaa nousta lähemmäs 40 prosenttia. Yleensä oman  tunnusluvun on oltava pöydän arvoa selvästi alhaisemman. Poikkeuksena ovat hyvin tiukat kovan rahan pelit, joissa pöydän floppisuhde saattaa liikkua 20 prosentin tienoilla. Näissä peleissä merkittävä osa voitoista tulee bluffaamalla, ja oma arvo voi siten olla hieman pöydän arvoa korkeampi.
 

Toinen tärkeä arvo on näyttöön asti pelattujen käsien voittoprosentti (Showdowns won). Löysissä ja passiivisissa limiittipeleissä, joissa katsominen maksaa vain yhden panoksen, oikea suhdeluku saattaa olla niinkin alhainen kuin 30 - 40 prosenttia. Tiukalla pelityylillä on hyvinkin mahdollista päästä yli 60 prosentin tulokseen, mutta limiittipeleissä tämä lienee vähemmän kannattava - vaikkakin varmempi - strategia, koska silloin joutuu mitä ilmeisimmin kippaamaan marginaalisia voittokäsiä yhden panoksen säästämisen eteen. No Limitissä uteliaisuus käy enemmän kukkaron päälle ja suhdeluvun on oltava ainakin yli 50 %.

 

 

Tietokannan käsittelyohjelmat
 

Mikäli innostusta riittää enemmän on tarjolla tehokkaampiakin tietokannan analysointiin kehitettyjä ohjelmia kuten PokerOffice ja PokerTracker. Näillä ohjelmilla voi kaivaa tilastomuodossa esille omasta ja vastustajien pelistä kaiken mikä on tietämisen arvoista, kuten esimerkiksi:

 

	Millä aloituskäsillä ja mistä asemasta on voittanut eniten.
	Millä tavalla pelattuna kukin aloituskäsi on voittanut eniten.
	Minkälaisilla flopeilla on kannattanut jatkaa.
	Mitkä kädet ovat voittaneet riverillä.
	Ryhmitellä vastustajat eri tyyppisiin pelaajiin ja analysoida keneltä on voittanut ja kenelle on hävinnyt.
	Laskea kokonaisvoitto ja esittää tilin kehitys käyränä.

Tällaisten johtopäätösten vetäminen edellyttää luonnollisesti hyvin suurta tietokantaa. Käytännössä tilastollisesti merkitsevien arvojen laskeminen on mahdollista vain harvoista muuttujista ja suurin osa tuloksista on pelkästään suuntaa-antavia. Silti trackereista voi oikein käytettynä olla merkittävää etua.
 

Uusille pelaajille ohjelmista on eniten hyötyä oman pelityylin arvioinnissa. Trackerit luokittelevat kaikki pelaajat löysän-passiivisen-passiivisista monen välityylin kautta tiukan-aggressiivisen-aggressiivisiin. Kaikki pelaajat kattavasta tietokannasta on helppo nähdä, minkä tyyppiset pelaajat voittavat eniten, ja omasta datasta käy vääjäämättä ilmi, miten hyvin oma peli on hallinnassa.
 

Trackereita voi joissakin kasinoissa käyttää myös pöydän valinnassa. Kotiin tultua voi avata muutaman sopivalta tuntuvan pöydän, laittaa tracker pyörimään ja mennä ilta-askareille. Sinä aikana tracker kerää kustakin pöydästä pienen tietokannan, jota vertailemalla on helppo valita löysin peli. Tässäkin tapauksessa johtopäätökset ovat otoksen pienuuden johdosta tietenkin kovin epävarmoja, mutta silti luotettavampia kuin jos valinta tapahtuisi pelkästään kasinon ilmoittamien tunnuslukujen perusteella.
 

Jatkossa voi antaa trackereiden pyöriä taustalla ja päivittää tietokantaa reaaliajassa. Säätämällä näytön resoluution 1600x1200 kuvapisteeseen sille mahtuu neljä ruutua ilman päällekkäisyyksiä. Voi siis pitää esillä neljää pöytää ja pyörittää niiden trackereita taustalla tai pitää auki kahta pöytää ja kahta trackeria vierekkäin. Kaikissa pöydissä ei tietenkään tarvitse pelata, vaan ne voivat olla vain seurattavina kaiken varalta. Jos peli kuivuu jossakin pöydässä, on varapöytä ja tietokanta heti valmiina ja vaihto käy sujuvasti.
 

Molemmat ohjelmat tarjoavat suurin piirtein samat toiminnot ja ovat muutenkin suhteellisen samanveroisia. PokerOfficea on helpompi oppia käyttämään intuitiivisesti, PokerTracker edellyttää manuaalin lukemista. Toisaalta PokerTracker toimii useammassa kasinossa ja sen tietokanta sisältää enemmän muuttujia. PokerOffice on yksi ohjelma, PokerTrackeriin joutuu lataamaan useita lisäohjelmia, mikäli haluaa käyttää sen kaikkia funktioita. PokerOffice on pöydän valinnassa ehkä hieman näppärämpi, koska se merkitsee pelaajat ja pöydät pienellä ikonilla pelityylin mukaan. Menetelmä on hyvin havainnollinen ja nopeuttaa päätöksen tekoa. Lisäksi PokerOffice näyttää outit ja laskee kertoimet, mistä on suurta hyötyä pelin alkeita opetellessa.
 

PokerOffice maksaa tällä haavaa $79, mutta myyjällä on olemassa "ilmainenkin" tarjous. PokerTrackerin hinta on $55. Molempia saa testata ilmaiseksi.