Omaha Hi/Lo-pokerin pelistrategia

 

Omaha Hi/Lo-pokerissa pelataan sekä korkeasta että matalasta kädestä samalla kertaa. Korkea käsi muodostuu tavalliseen tapaan ja on aina mahdollinen. Matala käsi muodostuu viidestä kahdeksikkoa ja sitä pienemmästä kortista ässä mukaan lukien. Joskus matalaa kättä ei muodostu lainkaan. Silloin paras korkea käsi kaappaa koko potin.


Omaha Hi/Lo on luultavasti se pokerin versio, jossa on helpointa kehittyä voittavaksi pelaajaksi, koska:

 

 

Kunnollisten lähtökäsien luettelo on selväpiirteinen ja nopea oppia. Jos pelaa vain sellaiset kädet, joissa on A-2 tai A-3, on löysissä peleissä suhteellisen varma voittaja.


Omaha Hi/Lo-pokerin pelistrategia on yksinkertainen. Hold'emissa sattuu usein, että kellään ei ole flopilla mitään ja peli on psykologista mittelyä. Omaha Hi/Lo-pokerissa jokaisella pelaajalla on neljä korttia, joista saa kuusi kahden kortin kombinaatiota, jotka voi pelata kahteen suuntaan. Jollakin on aina jotakin johonkin suuntaan ja edistyneet psykologiset pelistrategiat, kuten bluffaus, semibluffaus ja slouvaaminen ovat löysissä peleissä tehottomia. Lisäksi, koska käden voi pelata kahteen suuntaan, on vastustajan lukeminen huomattavasti vaikeampaa. Peli on enemmänkin solidia matemaattista pokeria.


Toisaalta Omaha Hi/Lo-pokeri vaikuttaa olevan se pokeri, jota on helpointa pelata väärin. Koska lähtökäsistä saa kuusi kombinaatiota kahteen suuntaan, on jokaisella useimmiten jotakin ja etenkin Hold'emiin tottuneiden pelaajien on houkuttelevaa katsoa liian monta kättä, pelit ovat löysiä ja poteissa on muihin pokerimuotoihin verrattuna enemmän helppoa rahaa.



Matala käsi


Matalan käden muodostamiseen tarvitaan viisi korttia A,2,3,4,5,6,7 ja 8 joukosta ässän ollessa pienin. Omahan kahden kortin sääntö pätee matalankin käden suhteen. Täsmälleen kahden kortin on tultava lähtökädestä ja niin ollen kolmen kortin on löydyttävä pöydältä yhteisten korttien joukosta. Pariutuneista korteista vain yksi hyväksytään matalaan käteen, mutta pari voi samalla muodostaa tai olla osana korkeassa kädessä.


Siten jos kädessä on A-2-2-2 ja floppi tuo A-2-3, sinulla on kahden kortin veto matalaan ja kolmoset kakkosia korkeana kätenä. Matalan saamiseksi täytyy turnilla ja riverillä tulla kaksi silmäluvultaan eri korttia seuraavista: 4,5,6,7 tai 8. Jos jollakin on 4-5 kädessä, hänellä on jo salettimatala.


Jos kädessä on A-2-x-x ja pöydässä on A-2-3-5-K, ei matalaa synny lainkaan, koska tarjolla on vain neljä kelvollista korttia A-2-3-5. Sen sijaan jos kädessä on A-2-4-6 ja pöydässä em. A-2-3-5-K, on sinulla sekä salettimatala (A-2-3-4-5) että salettisuora (2-3-4-5-6) korkeana kätenä ja pystyt mahdollisesti kaappaamaan koko potin.


Jos kädessä on A-2-4-x ja pöydässä 8-9-J, on matala mahdollinen vain, jos turnilla ja riverillä tulee kaksi pientä korttia, jotka eivät pariudu pöydällä ja joista korkeintaan toinen pariutuu jonkin kädessä olevan kortin kanssa. Esimerkiksi 4-5 kelpaa, mutta esim. 4-8 ei muodosta matalaa lainkaan.


Jos kädessä on A-2-5-7 ja floppi heittää pöydälle A-K-2, tarvitaan matalaan yksi kortti, joka ei pariudu minkään matalaan kuuluvan kortin kanssa (A,2,5 tai 7). Sen sijaan jos floppi on K-Q-3, muodostavat mitkä tahansa kaksi silmäluvultaan eriarvoista pientä korttia kolmosta lukuun ottamatta matalan käden.


Jos kädessä on A-2-3-4 ja floppi A-2-8, on sinulla paras mahdollinen matala käsi sillä hetkellä (A-2-3-4-8). Jos kolmonen tai nelonen tulee turnilla, se ei tuhoa matalaa, mutta pilaa saletit. Kolmosen tullessa 4-5 antaa jollekin salettimatalan, nelosen ilmestyessä 3-5 tekee saletit.



Lähtökädet


Omaha Hi/Lo-pokerissa, kuten muussakin pokerissa, on keskityttävä pelaamaan vain kaikkein parhaimmat lähtökädet. Hold'emiin tottuneiden pelaajien näkökulmasta aloituskäden kuusi kombinaatiota kahteen suuntaan antavat lähes aina jonkin pelikelpoisen yhdistelmän. On kuitenkin muistettava, että ne antavat myös vastustajille vastaavassa määrin paremmat kädet, ja vaatimustasoa on nostettava sen mukaan.


Perusperiaatteena on, että samalla kädellä on pyrittävä kaappaamaan koko potti, toisin sanoen saamaan sekä paras matala että paras korkea käsi. Koska isoilla korteilla ei saa matalaa, mutta pienillä korteilla saattaa saada korkean käden, ovat pienet kortit "hailoussa" arvokkaampia. Ässä on lähtökäden avainkortti, koska se lasketaan sekä pienimmäksi että isoimmaksi kortiksi ja voi olla muodostamassa samalla kertaa sekä matalaa että korkeaa kättä.


Hyvin löysissä peleissä aloittelijan turvallisena perusstrategiana on pelata vain ne lähtökädet, joissa on A-2 tai A-3. Mikrolimiiteissä tällä strategialla on suhteellisen varma voittaja, mutta menettää tietenkin marginaalisten aloituskäsien antaman voittopotentiaalin. Siitä syystä tiukankin pelaajan lähtökäsien valikoiman on oltava hieman laajempi.


Perussäännön mukaan voi pelata kaikki aloituskädet, joissa on:

A-2:lla kestää maksaa lisäkorotuksetkin, jos sillä on:

Nämä kädet pelaavat parhaiten montaa pelaajaa vastaan. Siitä syystä ne ovat korotuskelpoisia vain myöhäisessä asemassa. Korotuksen täytyy olla kohtuullinen, koska sen tarkoituksena on kasvattaa pottia eikä pudottaa pelaajia pois.


Pelkkä A-2 ilman tukikorttia on pelikelpoinen varhaisessa asemassa, mutta sillä on varottava, jos tiukka pelaaja korottaa, koska tällä on hyvin todennäköisesti A-2 hyvän tukikortin kanssa (A-2-3-x tai A-2-4-x). Tässä tilanteessa matalan puolittumisen vaara on ilmeinen, ja kädellä saattaa voittaa vain neljänneksen koko potista.


Lisäksi tukikortin ansiosta vastustajan käsi on paremmin suojattu, jos ässä tai kakkonen floppaa ja polttaa toisen kortin omasta kädestä. Tukikortti parantaa huomattavasti voitonmahdollisuuksia. Kahdella lähtökäden kortilla (A-2-x-x) saa matalan 1:3, kolmella kortilla (A-2-4-x) 2:3 ja neljällä (A-2-4-8) 1:1. Paitsi useammin, kolmen tai neljän matalan kortin lähtökäsillä voittaa myös enemmän, koska ne uskaltaa pelata aggressiivisemmin, ja potit kasvavat isommiksi.


Samat tukikortit lisäävät myös A-3:n arvoa. Se ei kuitenkaan kestä korotuksen maksamista, koska korottajalla on lähes aina A-2 hyvän kikkerin kera, ja A-3 vaatii kakkosen flopilla. Lisäksi, mitä useampi pelaaja maksaa korotuksen, sitä useampi kakkonen on nähtävästi ulkona, ja sen floppaaminen on sitä epätodennäköisempää.


Passiivisissa peleissä A-3 on pelikelpoinen varhaisessa asemassa, aggressiivisissa pöydissä korotusvaara on suurempi ja käden voi pelata vasta keski- tai myöhäisessä asemassa. A-3 on huomattavasti arvokkaampi kuin 2-3, koska A-3 muodostaa paremman matalan, ja ässä voi lisäksi muodostaa korkean käden kuvakorttien kanssa.


Aloituskortit 2-3 voi pelata varovasti viimeisessä asemassa, jos niillä on tukena pieni kortti (2-3-5-x), korkea pari (2-3-K-K), kaksi perättäistä kuvakorttia (2-3-Q-J) tai värin veto kunnollisen kikkerin kanssa (23K-x). Käsi ei kestä korotuksen maksamista, koska se vaatii ässän flopilla, ja mitä enemmän keramiikkaa on heitetty keskelle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ässät on jo pelissä. Jos ässää ei tule flopilla, 2-3 on kipattava, koska jollakin on A-2 tai A-3 75 prosentin todennäköisyydellä eli 3:1.


A-4s ja A-5s eivät riitä pelkästään värin vedon kanssa, vaan niillä täytyy olla lisäksi kaksi pientä peräkkäistä korttia (A456) tai kaksi kuvakorttia (A4QJ) tukenaan. Ne ovat pelikelpoisia myöhäisessä asemassa korottamattomassa potissa.


Neljän kuvakortin aloituskädet eivät kestä korotuksen maksamista, koska niillä ei voi voittaa matalaa. Nämä kädet ovat täysin riippuvaisia flopista ja kannattavat vain, kun korkeintaan yksi matala kortti floppaa, jolloin niillä saattaa kaapata koko potin. Siksi nämä kädet on pelattava mahdollisimman halvalla ennen floppia.


Korkeiden korttien on oltava nimensä mukaisia, jotta niillä saa saletit. Esimerkiksi A-K-Q-T on huomattavasti parempi kuin K-J-T-9. Jos Q-J-T floppaa, antaa A-K-Q-T saletit, K-J-T-9 antaa suoran mutta ei parasta mahdollista. Lisäksi on huomattava, että K-J-T-9 antaa saletit jos 6-7-8 floppaa, mutta samalla joku saa matalan ja potti puolittuu.


Korkea värin veto tai korkea pari antaa näille käsille lisäarvoa. K-K-Q-J on huomattavasti arvokkaampi kuin K-Q-J-J, koska korkeampi pari antaa korkeammat kolmoset ja korkeamman täyskäden.


Ässäpari kahden kuvakortin kanssa (A-A-Q-J) on valmis käsi ja pelaa parhaiten heads up. Sillä kannattaa korottaa ennen floppia myös varhaisessa asemassa pelaajien pudottamiseksi. Koska kaksi ässää on omassa kädessä, saattaa olla, että kellään ei ole A-2:ta ja korottamalla voittaa potin heti.



Petolliset lähtökädet


Useimmat Omahan pelaajat ovat kokeilleet ensin Hold'emiä ja arvioivat aloituskortteja sen valossa. Hold'emissa korkea pari on hyvä lähtökäsi, Omaha "hailoussa" ässäparikin on yksinään riittämätön. Sillä on oltava tukenaan värin veto, suhteellisen hyvä matala kortti (4 tai 5) tai kaksi arvokorttia.


Kolme samanarvoista korttia kädessä (QQQJ) on arvoton aloituskäsi, koska se antaa vain kaksi eri kombinaatiota (Q-Q ja QJ), pienen värin ja sillä on vaikea saada kolmosia. Sen sijaan QQJT on kelvollinen, koska sillä saa neljä pelikelpoista kahden kortin yhdistelmää (Q-Q, QJ, Q-T ja J-T). Myös A-2-2-2 on vahva käsi, koska kellään muulla ei todennäköisesti ole A-2:ta ja matalan puolittumisen vaara on hyvin pieni. Niinikään kakkosen palamisen vaara on huomattavasti pienempi, ja esimerkiksi A-3 vetää todennäköisesti tyhjää.


Kaksi paria, kuten QQ88 on kelvoton aloituskäsi, vaikka se antaakin neljä eri kombinaatiota, koska rouvan korkuinen väri on Omahassa vaarallinen, vaikea suoran veto vaatii J-T-9 eikä silti anna saletteja, ja kasiparilla saa pienet kolmoset. Sen sijaan A-A-K-K on paljon parempi käsi, koska sillä vetää saletteihin.


Pikkublindi saa löysissä peleissä hyvän pottikertoimen, ja sillä voi rauhassa maksaa puolikkaan. Kippaaminen herättää turhan paljon huomiota, saa muutkin tiukentamaan pelityyliään, ja hyvä peli tärveltyy. Sen sijaan jatkopelin suhteen on oltava paljon tarkempana. Blindeilla saa usein ongelmakäden, josta on vaikea luopua. Tyypillisiä esimerkkejä ovat 2-4-4-5, 3-4-5-x ja 4-5-6-x. Jos kädessä on esimerkiksi 2445 ja floppi tuo 67J on pelaajalla matalan, suoran ja värin veto samalla kertaa, mutta yksikään veto ei ole saletteihin, ja kädestä on pystyttävä luopumaan.



Pelaaminen flopilla


Perussäännön mukaan löysissä peleissä on jatkettava vain saleteilla, melkein saleteilla, salettivedoilla tai hyvillä sekä matalan että korkean käden yhdistelmillä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että flopilla on useimmiten kipattava.


Jatkopeli riippuu siitä, kuinka monta matalaa korttia tulee flopilla. Jos floppi sisältää vain korkeita kortteja, matala käsi ei ole mahdollinen. Jos kaksi korkeaa korttia floppaa, matalilla on kahden kortin veto.


Jos kädessä on neljä korkeaa korttia, kaksi tai kolme korkeaa korttia floppaa 1:3. Neljä arvokorttia sisältävä lähtökäsi on pelikelpoinen tässä tilanteessa, koska sillä saattaa kaapata koko potin, potissa on yli puolet ilmaista matalien panostamaa rahaa, ja floppi osuu aina jollakin tavalla.


Jos sinulla on kädessä neljä arvokorttia ja vain yksi matala kortti floppaa, on sinulla pakosta vähintäänkin hyvä suoran veto ja useimmiten ainakin yksi pari. Vaikka se ei olisikaan paras käsi sillä hetkellä, sillä on todennäköisesti paras potentiaali, koska neljän arvokortin lähtökäden saa vain noin neljän prosentin todennäköisyydellä, ja kellään muulla ei luultavasti ole samalla kertaa vastaavaa kättä.


Tässä tilanteessa on äärimmäisen tärkeää panostaa keskinkertaisellakin korkealla kädellä, jotta matalat eivät saa ilmaista vetoa. Aggressiivinen peli kannattaa siitäkin syystä, että panokset kaksinkertaistuvat turnilla ja silloin voi saada ilmaisen kortin, jos se on tarpeen. Lisäksi panostamalla saa käsityksen toisten pelaajien käsistä. Mikäli joku korottaa ja itsellä on keskinkertainen käsi, voi kipata ja menettää yhden panoksen. Sököttämällä ja maksamalla ei olisi saanut tätä informaatiota, olisi pelannut näyttöön asti ja hävinnyt monta kertaa enemmän.


Yleensä on siis panostettava korkealla kädellä, jos floppi sisältää monta korkeaa korttia, mutta suoran vedolla voi tietyissä tilanteissa sököttää etenkin varhaisessa asemassa, jos pelkää korotusta tai sökötys-korotusta. Oletetaan esimerkkinä kädessä olevan A-K-T-9 ja floppi tuo Q-J-5. Pelkällä suoran vedolla ei ole välttämätöntä tässä tapauksessa panostaa, koska ne kortit, jotka täydentävät suoran ovat (kahdeksikkoa lukuun ottamatta) korkeita kortteja eikä niistä ole vaaraa.


Kaksi matalaa korttia floppaa lähes joka toinen kerta, ja matalan veto onnistuu useammin kuin joka toinen kerta. Jos kädessä on kaksi matalaa korttia, veto onnistuu 3:2. Jos kädessä on kolme tai neljä matalaa korttia, veto onnistuu 3:1. Vedon onnistuessa matalat voivat pelata ilmaiseksi korkeasta kädestä ja korottaa niin paljon, että korkean käden vedot eivät saa tarpeellista kerrointa puolitettuun pottiin. Siitä syystä neljän korkean kortin aloituskäden joutuu yleensä kippaamaan, jos kaksi tai kolme matalaa korttia tulee flopilla.


A-2 antaa salettimatalan, jos kolme pariutumatonta matalaa korttia floppaa, tai sen vedon, jos kaksi matalaa korttia floppaa. Jos kädessä on A-2-3 ja pöydällä 7-8-x, saa 21 kortilla salettimatalan (neljällä nelosella, viitosella ja kuutosella sekä kolmella ässällä, kakkosella ja kolmosella). Veto onnistuu siis noin 1:1 turnilla ja 3:1 riverille asti pelattuna, ja sillä kannattaa panostaa, vaikka se ei olekaan valmis käsi.


Sen sijaan korottaminen ei liene mielekästä edes valmiilla salettimatalalla hyvän tukikortin kanssa, koska se pudottaa potista sellaiset aloituskädet kuten A-3 ja 2-3, jotka kannattaa pitää mukana maksumiehinä. Sen sijaan, jos kädellä on myös jonkin veroinen korkea käsi, kannattaa korottaa muiden keskinkertaisten korkeiden ja korkeiden vetojen pudottamiseksi. Koska flopilla tuli kaksi matalaa korttia, on todennäköistä, että kellään ei ole vahvaa korkeaa kättä, mikäli värin tai suoran aineksia ei näy pöydällä. Tässä tapauksessa siis salettimatalan veto antaa niin hyvän kertoimen, että korottaminen kannattaa, mutta sen maksaminen pelkillä korkean vedoilla ei lyö leiville. Esimerkiksi, jos kädessä on A-2-3-J ja floppi on 5-7-J, saattaa jätkäpari riittää korkean potin voittamiseen tai koko potin kaappaamiseen, jos matalaa ei synny.


A-3 vaatii kakkosen flopilla, muuten se on kipattava. Toiseksi parhaan käden pelaaminen loppuun asti on klassinen ansa, joka käy kalliiksi. A-2 on jollakin noin 1:1, ja lisäksi vaarana on käden palaminen 1:3 tai matalan potin puolittuminen, jos jollakin toisella pelaajalla myös on A-3. Ilman kakkosta flopilla A-3:lla kannattaa jatkaa vain, jos sillä on lisukkeena hyvä korkean veto, koska se saattaa kaapata koko potin, jos matalaa ei muodostu.


Lähtökäsi 2-3 vaatii ässän flopilla, muuten se on kipattava, koska jollakin on A-2 tai A-3 kolme kertaa neljästä. Jos lisukkeena on hyvä korkean veto, saattaa 2-3:lla jatkaa kuten A-3:llakin. On kuitenkin huomattava, että 2-3 on varsinainen ansakäsi. Esimerkiksi 23KK tekee toiseksi korkeimman värin. Löysissä peleissä useimmat katsovat flopin, jos kädessä on ässä samaa maata olevan kortin kanssa, ja ässäväriin törmää noin 1:2.


Tiukka pelityyli on flopilla avainasemassa. "Hailouta" pelataan useimmiten pottilimiittinä, panokset kasvavat nopeasti ja väärän käden pelaaminen käy kalliiksi. Joskus saattaa salettienkin kippaaminen olla paikallaan. Ajatellaan kädessä olevan A-2 ja flopin tuoneen 5-6-7. Jos edellä panostetaan, korotetaan ja maksajia löytyy, jollakin on todennäköisesti jo valmis suora korkeana kätenä. Lisäksi jollakin muullakin saattaa olla salettimatala ja matala puolittuu, eli voittopotentiaali on vain neljännes potista. Vaarana on myös toisen kädessä olevan kortin palaminen. Etenkin jos joku korotti ennen floppia, hänellä on todennäköisesti A-2 hyvän tukikortin kanssa ja hänen kätensä on paremmin suojattu. Luovuttamalla saattaa tässä tilanteessa menettää pienen voiton, jatkamalla riskeeraa pahimmassa tapauksessa koko stakin.



Jatkopeli


Omaha Hi/Lo-pokerissa on yleensä vaikea arvioida kumpaa kättä vastustaja pelaa, ja panostus ei pelin kaksisuuntaisuudesta johtuen anna yhtä paljon viitteitä pelaajan kädestä kuin yksinomaan korkeasta kädestä pelattaessa. Siitä syystä solidi matemaattinen pokeri on löysissä limiittipeleissä kannattavin strategia. Pottilimiitissä pystyy heittämään enemmän porsliinia pottiin, ja taktisille siirroille löytyy useampia pelimahdollisuuksia.


Löysissä peleissä on uskottava sovinnolla jollakin olevan se käsi minkä ainekset on pöydässä. Jos pöydässä on esim. K-9-8, on jollakin hyvin todennäköisesti Q-J, Q-T tai J-T ja suoran veto. Jos pöydässä on kolme värikorttia, on jollakin hyvin todennäköisesti väri. Jos pöytä on pariutunut, on Omahassa jollakin yleensä valmis täyskäsi tai ainakin sen veto.


Mikäli matalan ainekset on pöydässä ja potti puolitetaan, tarvitsevat suoran ja värin vedot vähintään kuusi pelaajaa mukaan, jotta veto kannattaisi. Mikäli salettimatalalla on marginaalinen korkea käsi lisukkeena, voi käden pelata hyvin aggressiivisesti ja yrittää kaapata koko potti. Vastaavasti jos pöydässä on vain kaksi matalaa korttia, on vahvalla korkealla kädellä panostettava aggressiivisesti, koska sillä saattaa kaapata koko potin, jos matalaa ei muodostu lainkaan.


Bluffaus onnistuu Omaha Hi/Lo-pokerissa parhaiten kahden tai kolmen korkean kortin flopin jälkeen. Jos kukaan ei ole panostanut, saattaa viimeisessä asemassa yrittää paljasta bluffia. Useimmat tietävät panostamisen tärkeyden tällaisessa tilanteessa. Kaikkien sököttäessä on todennäköistä, että kellään ei ole mitään. Lisäksi sökötys-korotukseen törmäämisen vaara on tässä tilanteessa paljon pienempi kuin normaalisti.


Mikäli omassa lähtökädessä on neljä arvokorttia, korkea floppi antaa pelkän vedon ja joku panostaa, saattaa viimeisessä asemassa korottaa semibluffina. Kuten sanottu, mikrolimiiteissäkin useimmat tietävät panostamisen tärkeyden vastaavassa tilanteessa ja saattavat panostaa varsin olemattomalla kädellä. Korottamalla saattaa voittaa potin heti tai, mikäli vastustaja ei kippaa, sillä saa todennäköisesti ilmaisen kortin seuraavalla kierroksella, mikäli tarve vaatii. Vastapelaaja pelkää uutta korotusta ja sököttää, ja itsekin voi halutessaan passata.


Mikäli blindilla on esimerkiksi 2-2-2-8, ei kellään todennäköisesti ole A-2:ta. Kolmen matalan kortin flopilla voi tässä tilanteessa näytellä kädessä olevan A-2 ja napsauttaa potin verran keramiikkaa keskelle. Vastaava tilaisuus ilmaantuu, jos on mukana blindista aloituskorteilla 3-3-3-8 ja ässä tai kakkonen floppaa ja polttaa salettimatalan vedon. Kellään ei ilmeisesti ole kombinaatioita A-3, 2-3 tai A-2-3, ja sellaisen näytteleminen voi luhvata matalan potin, jos vastapelaajat ovat tarpeeksi tiukkoja ja kykenevät kippaamaan.



Matalan puolittuminen


Jos kahdella pelaajalla on "yhtä matala" käsi, matala potti puolittuu, eli kumpikin voittaa vain neljänneksen koko potista. Tämä tilanne on suhteellisen yleinen Omaha Hi/Lo-pokerissa. A-2 antaa salettimatalan, mutta 1:2 jollain muullakin on A-2, ja matala potti puolittuu.


Koska puolittumisen riski on näin iso, saattaa A-2 olla kippaamisen arvoinen käsi korotetussa potissa jo ennen floppia, jos sillä ei ole lisukkeita kuten tukikorttia, korkeaa paria tai värin vetoa. Korottajalla on todennäköisesti A-2 hyvän tukikortin kanssa, ja se on suojattu ässän tai kakkosen palamista vastaan. Löysissäkin peleissä neljännespotista pelaaminen on tappiollinen strategia.


Matalan puolitusriskin vuoksi on väärin korottaa salettimatalalla kolmen pelaajan potissa, jos uskoo jollakin toisellakin olevan salettimatala. Jos esimerkiksi korottaa $10 ja kaksi pelaajaa maksaa, kasvaa potti $30. Koska matala puolitetaan, eli koko potti jaetaan neljään osaan, antaa korotus takaisin vain $7,5.


Neljän pelaajan potissa korotus menee tasoihin ja kannattaa, jos kädessä on hyvä kikkeri. Ässä tai kakkonen voi palaa ja polttaa vastustajan käden, jolloin voittaa koko matalan potin. Niinikään, jos kädellä on korkean veto, on korotus paikallaan, koska sillä saattaa voittaa koko korkean potin ja puolet matalasta eli kolme neljännestä.


Löysissä peleissä joku kippaa hyvin harvoin saletit, vaikka potti olisi miten korotettu. Tiukat pelit ovat erikseen ja korotus kannattaa, mikäli pystyy pudottamaan toisen matalan pelaajan ja voittamaan puolet koko potista.



Korttien palaminen


Aloituskortit A-2 antavat salettimatalan, jos kolme matalaa korttia (esim. 5-6-8) floppaa. Jos seuraava kortti on A tai 2, se polttaa kädessä olevan kortin siinä mielessä, että kortista tulee yhteinen kortti. Ässän ja kakkosen voi jatkossakin käyttää omasta kädestä, eikä matala tuhoudu, mutta saletit palavat. Ässän palaessa 2-3 antaa jollekin salettimatalan, kakkosen palaessa A-3 muodostaa parhaan mahdollisen matalan.


Korttien palaminen on yleistä Omaha Hi/Lo-pokerissa. Pelkällä A-2:lla toinen kortti palaa flopilla 1:2. Jos kädessä on mukana tukikortti (A-2-3), joku korteista palaa flopilla 1:1. Jälkimmäisessä tapauksessa salettimatala ei kuitenkaan tuhoudu, koska tukikortti astuu palaneen kortin tilalle. Esimerkiksi kakkosen palaessa A-3 muodostaa salettimatalan.


Kuten sanottu, löysissä pikkulimiiteissä tarkka matemaattinen peli on kannattavin strategia. Tiukat pelit ovat kokonaan erikseen. Niissä korotukset ja vastakorotukset ovat yleisiä, monet kädet pelataan heads up ja taktinen peli on tärkeämpää, vaikkakaan se ei ole yhtä oleellista kuin Hold'emissa.