No Limit-pelit

 

No Limit on älyn taistelutanner ja luonteen koettelukivi, aloittelijalle petollinen kuin pohjaton rimpi, kokeneelle pelaajalle taidon ja nautinnon ylin estradi. Vasta-alkajien on syytä harjoitella ensin limiittipeleissä ja oppia välttämään pahimmat ansat. Taitaville pelaajille No Limit-pelit tarjoavat parhaat voitonmahdollisuudet.


No Limit- ja limiittipelien erot


No Limit poikkeaa limiittipeleistä monessa suhteessa:

 

	Lisäkertoimen arvioiminen on tärkeämpää.
	Omaa kättä pystyy suojelemaan tehokkaammin.
	Taktisten siirtojen hyväksikäyttö on olennaisempaa.
	Asema on tärkeämpi.
	Virheet käyvät kalliiksi.

Todellinen pottikerroin


Limiittipeleissä panokset ovat kiinteitä ja todellinen pottikerroin on suhteellisen lähellä sen hetkistä kerrointa. No Limitissä potin lopullisen koon arvioiminen on huomattavasti vaikeampaa. Otetaan esimerkkinä värin veto yhtä pelaajaa vastaan. Oletetaan flopilla potissa olevan $10 ja vastustajan panostavan $10. Aktuelli pottikerroin on 1:2 ja vetokerroin pyöristettynä 1:4. Veto on sen hetkisen kertoimen mukaan kannattamaton. Kaikki riippuu jatkopelin suhteen tehtävistä olettamuksista. Jos vastustajan oletetaan kippaavan turnilla kolmannen värikortin tullessa pöytään, lisäkerroin on sama kuin pottikerroinkin eli 1:2 ja veto on kannattamaton. Jos vastustajan voidaan olettaa maksavan $20 sekä turnilla että riverillä, tulee pottiin $40 lisää, lisäkerroin on 1:6 ja veto lyö leiville.



Oman käden puolustaminen


Löysissä limiittipeleissä vedot saavat lähes aina oikean pottikertoimen, eikä asialle mahda mitään edes taitavalla sökötys-korotuksella. No Limitissä sen sijaan voi panoksen koolla määrätä vetojen saama kerroin ja sillä tavalla suojella paria, kahta paria ja kolmosia. Tällainen oman käden puolustaminen on No Limit-pelien avainkäsite ja sen taitaminen kannattavuuden kannalta ratkaiseva tekijä.


Otetaan yllä mainittu esimerkki uusiksi toiselta kantilta. Oletetaan tällä kertaa kädessä olevan AK ja flopin tuoneen K92. Vastassa selvyyden vuoksi vain yksi pelaaja, jolla tiedetään olevan värin veto. Kuningasparia on siis puolustettava sopivalla panostuksella. Yleinen käsitys on, että potti on pyrittävä voittamaan heti panostamalla niin paljon, että vetäjä joutuu kippaamaan. Käsitys on väärä, käytännössä kahdestakin syystä.


Pokerissa, kuten muissakin peleissä, on tavoitteena pelata optimaalisella strategialla. Koska osa korteista on pimeitä ja tieto olettamusten varassa, ei tähän kuitenkaan pystytä. Mikäli kaikki kortit olisivat avoimia ja kaikki pelaisivat oikein, ei varsinaista pokeria syntyisikään, vaan peli muistuttaisi enemmän lottoa ja kaikki häviäisivät pitkässä juoksussa yhtä paljon, eli kasinon provision verran. Käytännössä tavoitteena on siis pelata mahdollisimman optimaalisella strategialla huonompia pelaajia vastaan. Edelleen kehiteltynä, vastustajille on tyrkytettävä mahdollisuutta poiketa optimaalisesta strategiasta, eli pelata huonosti.


Oletetaan yllä olevassa esimerkissä potissa olevan $15 ja vetokerroin on siis 1:4. Panostamalla $5 veto saa pottikertoimeksi 1:4, voittaa kerran $20 ja häviää 4x5=$20, eli peli menee pitkässä juoksussa tasoihin. On siis panostettava enemmän, jotta veto saa alikertoimen. Panostamalla esimerkiksi $7 veto saa pottikertoimeksi 1:3, voittaa kerran $22 ja häviää 4x7=$28, eli häviää pitkällä aikavälillä $1.20 pelikertaa kohti. Kuningaspari voittaa vastaavasti 4x22=$88 ja häviää kerran $7 eli voittaa $16.20 pelikertaa kohti. Mikäli kuningasparin pelaaja korottaa niin paljon, että vetäjä ei maksa, hän voittaa vain $15 peliä kohti. Toisin sanoen optimaalinen panos on niin iso kuin vastustaja on halukas maksamaan (turnauksissa ylisuuri korotus ja potin välitön voittaminen on joskus parempi peli).


Käytännössä ei kuitenkaan voi koskaan olla täysin varma vastustajan kädestä. Ylläolevassa esimerkissä vastustajalla saattaa olla vedon sijasta kolmoset, jota vastaan kuningaspari on pahassa alakynnessä. Panostamalla liikaa vastustaja luopuu vedolla, mutta korottaa kolmosilla. Toisin sanoen liian suurella panoksella voittaa vähemmän ja riskeeraa enemmän. Juuri päinvastoin kuin pokeria on pelattava.


Yleensä panoksen koon määritteleminen on sangen vaikea tehtävä. Se riippuu paljon vastustajan pelityylistä ja arvioinneista. Jos yllä olevassa esimerkissä panostat flopilla $10 ja vastustaja laskee vedon onnistuessa sinun maksavan $10 sekä turnilla että riverillä, hän saa todelliseksi pottikertoimeksi 1:4,5 ja veto kannattaa. Tästä syystä ei vastaavanlaisissa tilanteissa kannata koskaan pelata marginaalisilla alikertoimilla. Yllä olevassa tapauksessa $10 eli jotakin 2/3 tai 3/4 potin koosta lienee suhteellisen optimaalinen panos.



Taktiset siirrot


No Limitissä potit ovat usein niin isoja, että koko illan voittosumma saattaa riippua yhden ainoan käden pelaamisesta. Löysissä limiittipeleissä riittää tiukka yksioikoinen pelistrategia. No Limitissä vastustajien pelityylin tunteminen ja taktisten siirtojen hyväksikäyttö on tärkeämpää.


Limiittipeleissä paljas bluffi onnistuu ylen harvoin, koska mukana on useimmiten monta pelaajaa ja katsominen maksaa yleensä vain yhden panoksen. No-Limitissä bluffaus ja semibluffaus ovat tärkeämpiä strategisia aseita. Jos joutuu panemaan kaikki peliin, on uteliaisuutta huomattavasti helpompi hillitä. Yleensä bluffatessa on panostettava tuntuvasti, ei kuitenkaan liikaa, koska vaarana on aina ansaan joutuminen. Potin kokoisella panoksella on tavallisesti riittävä pelotusarvo.


Niinikään hyvin vahvan käden slouvaaminen on No Limitissä kannattavampaa. Limiittipeleissä hämäämisellä tienaa korkeintaan muutaman vaivaisen panoksen, No Limitissä panokset ovat toista luokkaa ja "kalastelu"  saattaa - jos saa jonkun panostamaan huonommalla kädellä tai yrittämään bluffia - olla hyvinkin tuottoisa strategia.


Yhtälailla passaus-korotus saattaa olla hyvin kannattava peli tietyissä tilanteissa. Oletetaan kädessä olevan A9 ja pöydällä 943. Panostat noin 3/4 potin koosta puolustaaksesi helposti haavoittuvaa korkeinta paria. Jos turnilla kääntyy ässä pöytään, etkä pelkää vetoja, voit tässä tilanteessa sököttää ja toivoa vastustajan panostavan - joko ässäparilla tai bluffina - ja korottaa. 



Virheet ovat kallita


Passiivisissa limiittipeleissä voi marginaalisen käden pelata näyttöön asti yleensä vain 6 pienellä panoksella. Kallista mutta vielä siedettävää. No Limitissä katsominen saattaa maksaa koko stakin.


Esimerkiksi sellaiset kädet, kuten A-J, A-T, K-Q, K-J ja Q-J ovat samanvärisinä korotuskäsiä korottamattomassa potissa. Jos A, K tai Q floppaa, on Q, J tai T normaalisti riittävän korkea kikkeri. Sen sijaan, jos potti on jo korotettu varhaisesta asemasta, nämä aloituskädet ovat lähinnä vetokäsiä. Korottajalla on useimmiten A-K tai A-Q, harvemmin korkea pari. Tässä tilanteessa Q, J tai T eivät kestä kikkerinä. No Limitissä korkeimman parin maksaminen riverille asti huonommalla kikkerillä tulee tyyriiksi.



Aseman merkitys korostuu


Limiittipeleissä saattaa törmätä korotukseen, joka kuitenkin pikkurahan peleissä useimmiten jää vain yhteen panokseen ja, jonka maksaminen ei ole suoranainen katastrofi. No Limitissä korotus on moninkertainen. Vetokäsillä ja pienillä pareilla joutuu silloin kippaamaan ja panos tuhlaantuu. Siitä syystä nämä kädet ovat passiivisissakin peleissä kelvollisia lähtökäsiä vain  myöhäisestä asemasta.


Varhaisesta asemasta voi pelata vain korotuskelpoisia valiokäsiä kuten A-A, K-K, Q-Q ja A-K sekä mahdollisesti myös J-J ja A-Q, koska näiden käsien on kestettävä mahdollinen vastakorotus. Korottaminen on näillä käsillä äärimmäisen tärkeää.


Ensinnäkin, esimerkiksi ässäparilla voittaa yhtä pelaajaa vastaan noin 4:1, mutta kahta pelaajaa vastaan vain noin 2:1, neljää vastaan noin 1:1 ja täyttä pöytää vastaan harvemmin kuin 1:2. Korottamalla saa yleensä pelin heads up, potti on korotuksen ansiosta saman kokoinen, mutta voitonmahdollisuus on huomattavasti suurempi. Optimaalinen korotus on flopin alla noin 3-4 panosta. Sillä pudottaa vetokädet, mutta saa useimmiten jonkun maksamaan.


Toisena korotuksen suurena etuna on vastustajan lukemisen helpottuminen. Jos floppi tuo esimerkiksi 4-7-8 ja on korottanut ennen floppia, tietää pöydän olevan vaarattoman. Ilman korotusta monikätisessä potissa se olisi saattanut antaa jollekin suoran tai sen vedon, kaksi paria tai kolmoset. Vastustajan tarkka lukeminen on tärkeää yliparilla, koska sitä on vaikea kipata, joutuu panostamaan ja vaarana on ansaan joutuminen.


Ainoina poikkeuksina ovat A-A ja K-K, jotka voi pelata hitaasti, jos jäljempänä istuu hyvin aggressiivinen pelaaja, jonka voi odottaa korottavan puolestaan. Näin pystyy täräyttämään pöytään vastakorotuksen, montaa pelaajaa vastaan ehkä tuplaten edellisen korotuksen, heads up noin potin kokoisen.



Stakin koko


Raha ratkaisee, mutta tietyissä tilanteissa pienestä stakista on omat etunsa. Jos onnistuu vetämään hirmukäden, on tietysti olennaista pystyä käyttämään hyväksi sen koko potentiaali ja panostamaan niin paljon, kuin rinki sietää. Toisaalta, jos on epävarma pelitaidostaan flopin jälkeen, tulee pienellä stakilla halvemmaksi vastata. Lisäksi vetojen yhteydessä vähävaraisuudesta on selvä etu.


Oletetaan ison blindin pelaavan 67, floppi tuo A29, potissa $35, kaksi vastustajaa, joista ensimmäinen panostaa ilmeisesti ässäparilla $35 ja toinen kippaa. Jos edessä on viimeiset roposet $20, kannattaa ne heittää peliin, koska niillä saa kaksi lisäkorttia, vetokerroin on 1:2 ja pottikerroin lähes 1:3.


Jonkinlaisena yleistyksenä voisi sanoa, että vasta-alkajien on edullisempaa varata taaloja tappion riskiä silmällä pitäen, kokeneiden enemmänkin voiton mahdollisuuksia ajatellen. Suuren stakin avulla voi No Limitissä taktikoida tehokkaammin, mikä on taitaville pelaajille huomattava etu.