"Ei suuret tulot vaan pienet menot" pätee myös pokerissa. Huonojen pelien välttäminen on kokonaistuloksen kannalta olennaisempaa kuin edullisten tilaisuuksien tehokas hyödyntäminen. Tämä johtuu siitä, että katastrofaalisia pelimahdollisuuksia on paljon enemmän kuin kannattavia tilanteita.
Uhkapelurit hokevat minkä tahansa lähtökäden
voivan voittaa Texas Hold'emissa. Ne voittavatkin
ärsyttävän usein, kun niistä on luopunut. Juuri tämä
seikka asettaa itsekurin koetukselle ja houkuttelee
pelaajia katsomaan "vielä yhden kortin". Alla on
esitelty yleisiä tilanteita, joissa kippi on paras
ratkaisu, vaikka kyseessä olevilla käsillä voittaisikin
harhauttavan useasti. Pokerissa kaikki arvioidaan
pitkällä aikavälillä.
Pienet tai keskisuuret parit
Kymppiparia pienempien parien arvo on lähinnä
setin floppaamisessa, kerroin 1:8,3 (neloset ja
täyskäsi ml. 1:7,5). Koska taskuparin kanssa
muodostetut kolmoset on hyvin piilossa, saa
pienillä pareilla löysissä peleissä yleensä
tarvittavan pottikertoimen flopille asti,
jos korotuksen vaaraa ei ole olemassa. Jos veto
epäonnistuu, on syytä kipata. Turnilla kolmannen kortin saaminen on tuskan takana, vetokerroin
on 1:23, eikä sellaiselle vedolle löydy koskaan tarvittavaa pottikerrointa. Lisäksi, vaikka keskisuuri pari kädessä olisikin korkein pari flopilla, saattaa sen pelaaminen tulla kalliiksi jatkossa. Esimerkiksi,
kun 8-8 on yliparina kädessä, ylikortin tulon todennäköisyys on yli 50 %
sekä turnilla että riverillä. Eikä siinä kaikki.
Vaikka ylikorttia ei tulisikaan, on vastavaarana
suoran veto pienten korttien tiivistyessä pöytään.
Myös isompien parien pelaaminen saattaa olla kallista lystiä, jos ylikortti - erityisesti A - napsahtaa pöytään.
Kaksi arvokorttia pöydällä
Oletetaan kädessä olevan A

K

ja flopin tuoneen J

T

5

.
Päällisin puolin vahva tilanne kahdella ylikortilla ja suoran väliinvedolla. Vapaita kortteja näyttää olevan yhteensä
kymmenen, vetokerroin 10/(47-10) = 1:4. Tosiasiassa ässä- tai kuningaspari on petollinen, koska se antaa suurella todennäköisyydellä jollekin muulle pelaajalle samalla kertaa suoran. Sekä A-Q että K-Q ovat kunnollisia
lähtökäsiä erivärisinäkin ja siitä syystä yleisiä.
Tosiasiassa vapaita kortteja on vain neljä ja vetokerroin
on 1:11. Suuri ero.
Tilanne on kokonaan toisenlainen pienemmillä korteilla. Jos esimerkiksi kädessä on
J

T

ja pöydässä 7

8

3

,
ei jätkän tai etenkään kympin tulo hälytä suoran vaarasta vastaavassa määrin, koska T-9 ja J-9 kelpaavat
lähtökäsiksi ainoastaan samanvärisinä ja vain
keski- ja myöhäisestä asemasta. J-9 vaatii kaiken kukkuraksi
väliinvedon.
A
-4
Ässä pienen kikkerin kanssa on klassinen ansa.
Mikäli ässä floppaa, on parista vaikea
luopua. Löysissä kymmenen pelaajan ringeissä
jollakin muullakin pelaajalla on 75
prosentin
todennäköisyydellä ässä kädessä ja mitä ilmeisimmin paremman kikkerin kanssa. Järkevintä
sököttää,
ja mikäli kukaan ei panosta, lyödä seuraavalla kierroksella.
Suoran veto alapäähän
Alapään veto
on toinen perinteinen ansa. Oletetaan kädessä
olevan 6

7

ja floppi tuo 8

9

2

.
Vetokerroin on 1:11, koska vain vitonen
kelpaa. Kymppi on vaarallinen kortti, koska Q-J
on pelikäsi erivärisenäkin. Sen sijaan 2

-3

blindilla ja 4

-5

-Q

pöydässä on hieman turvallisempi yhdistelmä, koska 7-8
on pelikäsi vain samanvärisenä.
Suoran veto värin uhan alaisena
Perussäännön mukaan suoran vedosta on
luovuttava, jos pöydässä on värin veto. Oletetaan kädessä olevan
7

8

ja flopin kääntäneen pöydälle 5

6

K

.
Sekä 4

että 9

antavat suoran lisäksi värin mahdollisuuden. Vetokerroin on siten 6/(47-6) eli 1:7. Lisäksi tässä vaiheessa on huomattava negatiivisen kertoimen vaikutus. Jos suoran veto onnistuu turnilla, ei se enää voi parantua, vaan joutuu elämään värin uhan alaisena riverillä. Koska löysissä peleissä värin todennäköisyys saattaa olla lähes 40
prosenttia kolmen värikortin esiintyessä pöydällä,
on
lisäkertoimen oltava vähintään 1:8 luokkaa, jotta suoran veto olisi puolustettavissa.
Värin floppaaminen
Flopeista 5 prosenttia on samaa maata. Jos onni suosii ja
väri floppaa, on se etenkin pienillä korteilla
pelattava aggressiivisesti. Vaarana on ensi
sijassa neljännen samaa
maata olevan kortin kääntyminen pöydälle ja
häviäminen korkeammalle värille. "Kalastelu" on
tässä tilanteessa houkutteleva, mutta väärä
strategia. Se ei kasvata pottia, vaan
pikemminkin pienentää sitä antamalla ilmaisen
kortin ja lisäämällä tappion riskiä ilman
vastinetta. Mikäli joku ei suostu maksamaan
neljännen värikortin vedosta yhtä panosta flopilla,
ei sama pelaaja maksa kahta panosta samasta vedosta
turnillakaan. Sama koskee mahdollista täyskäden
vetäjää, tosin sillä erolla, että vasta turn saattaa antaa jollekin tämän vedon.
Sen sijaan turnausten loppupelissä jarruttelu saattaa olla hyvinkin
tuottoisaa. Heads upissa isomman värin tai täyskäden
uhka on minimaalinen, ja sökötys saattaa houkutella vastustajan yrittämään bluffia.
Pöydän pariutuminen
Pöydän pariutuessa kokemattomat pelaajat
toteavat yhdellä parilla innokkaasti: "Nyt on
sitten kaksi paria", ja pelaavat käden ikään kuin
se olisi parantunut. Tosiasiassa parin
pullahtaminen pöytään on enemmänkin uhka, koska
se saattaa antaa jollekin kolmoset tai sitäkin
enemmän. Osumatta pari auttaa vain, jos se
eliminoi jonkun muun kaksi pientä paria tai poistaa kikkeriongelman.
Esimerkiksi, jos kädessä on A

6

ja pöydässä
A

K

2

2

, on kuutonen kikkerinä vaihtunut kuninkaaseen.
Jos vastustajalla on esim. AJ, hän on menettänyt kikkerietunsa, ja molemmilla on sama käsi
A-A-2-2-K.
Uran alkutaipaleella on aina parasta pelata
varman päälle; tiukentaa lähtökäsien valikoimaa,
välttää blindien liikaa puolustamista ja
luovuttaa ajoissa epävarmoissa tilanteissa. Vaikka osa korttien potentiaalista jääkin käyttämättä, välttyy näin monelta ikävältä yllätykseltä.