"Ei suuret tulot vaan pienet menot" pätee myös
pokerissa. Huonojen pelien välttäminen on
kokonaistuloksen kannalta olennaisempaa kuin
edullisten tilaisuuksien tehokas hyödyntäminen.
Tämä johtuu siitä, että katastrofaalisia
pelimahdollisuuksia on paljon enemmän kuin
kannattavia tilanteita.
Uhkapelurit hokevat minkä tahansa lähtökäden
voivan voittaa Texas Hold'emissa. Ne
voittavatkin ärsyttävän usein, kun niistä on
luopunut. Juuri tämä seikka asettaa itsekurin
koetukselle ja houkuttelee pelaajia katsomaan
"vielä yhden kortin". Alla on esitelty yleisiä
tilanteita, joissa kippi on paras ratkaisu,
vaikka kyseessä olevilla käsillä voittaisikin
harhauttavan useasti. Pokerissa kaikki
arvioidaan pitkällä aikavälillä.
Pienet tai keskisuuret
parit
Kymppiparia pienempien parien arvo on lähinnä
setin floppaamisessa, kerroin 1:8,3 (neloset ja
täyskäsi ml. 1:7,5). Koska taskuparin kanssa
muodostetut kolmoset on hyvin piilossa, saa
pienillä pareilla löysissä peleissä yleensä
tarvittavan pottikertoimen flopille asti, jos
korotuksen vaaraa ei ole olemassa. Jos veto
epäonnistuu, on syytä kipata. Turnilla kolmannen
kortin saaminen on tuskan takana, vetokerroin on
1:23, eikä sellaiselle vedolle löydy koskaan
tarvittavaa pottikerrointa. Lisäksi, vaikka
keskisuuri pari kädessä olisikin korkein pari
flopilla, saattaa sen pelaaminen tulla kalliiksi
jatkossa. Esimerkiksi, kun 8-8 on yliparina
kädessä, ylikortin tulon todennäköisyys on yli
50 % sekä turnilla että riverillä. Eikä siinä
kaikki. Vaikka ylikorttia ei tulisikaan, on
vastavaarana suoran veto pienten korttien
tiivistyessä pöytään. Myös isompien parien
pelaaminen saattaa olla kallista lystiä, jos
ylikortti - erityisesti A - napsahtaa pöytään.
Kaksi arvokorttia pöydällä
Oletetaan kädessä olevan A

K

ja flopin tuoneen J

T

5

.
Päällisin puolin vahva tilanne kahdella
ylikortilla ja suoran väliinvedolla. Vapaita
kortteja näyttää olevan yhteensä kymmenen,
vetokerroin 10/(47-10) = 1:4. Tosiasiassa ässä-
tai kuningaspari on petollinen, koska se antaa
suurella todennäköisyydellä jollekin muulle
pelaajalle samalla kertaa suoran. Sekä A-Q että
K-Q ovat kunnollisia lähtökäsiä erivärisinäkin
ja siitä syystä yleisiä. Tosiasiassa vapaita
kortteja on vain neljä ja vetokerroin on 1:11.
Suuri ero.
Tilanne on kokonaan
toisenlainen pienemmillä korteilla. Jos
esimerkiksi kädessä on J

T

ja pöydässä 7

8

3

,
ei jätkän tai etenkään kympin tulo hälytä suoran
vaarasta vastaavassa määrin, koska T-9 ja J-9
kelpaavat lähtökäsiksi ainoastaan samanvärisinä
ja vain keski- ja myöhäisestä asemasta. J-9
vaatii kaiken kukkuraksi väliinvedon.
A
-4
Ässä pienen kikkerin kanssa on klassinen ansa.
Mikäli ässä floppaa, on parista vaikea luopua.
Löysissä kymmenen pelaajan ringeissä jollakin
muullakin pelaajalla on 75 prosentin
todennäköisyydellä ässä kädessä ja mitä
ilmeisimmin paremman kikkerin kanssa. Järkevintä
sököttää, ja mikäli kukaan ei panosta, lyödä
seuraavalla kierroksella.
Suoran veto alapäähän
Alapään veto on toinen perinteinen ansa.
Oletetaan kädessä olevan 6

7

ja floppi tuo 8

9

2

.
Vetokerroin on 1:11, koska vain vitonen kelpaa.
Kymppi on vaarallinen kortti, koska Q-J on
pelikäsi erivärisenäkin. Sen sijaan 2

-3

blindilla ja 4

-5

-Q

pöydässä on hieman turvallisempi yhdistelmä,
koska 7-8 on pelikäsi vain samanvärisenä.
Suoran veto värin uhan alaisena
Perussäännön mukaan suoran vedosta on
luovuttava, jos pöydässä on värin veto.
Oletetaan kädessä olevan 7

8

ja flopin kääntäneen pöydälle 5

6

K

.
Sekä 4

että 9

antavat suoran lisäksi värin mahdollisuuden.
Vetokerroin on siten 6/(47-6) eli 1:7. Lisäksi
tässä vaiheessa on huomattava negatiivisen
kertoimen vaikutus. Jos suoran veto onnistuu
turnilla, ei se enää voi parantua, vaan joutuu
elämään värin uhan alaisena riverillä. Koska
löysissä peleissä värin todennäköisyys saattaa
olla lähes 40 prosenttia kolmen värikortin
esiintyessä pöydällä, on lisäkertoimen oltava
vähintään 1:8 luokkaa, jotta suoran veto olisi
puolustettavissa.
Värin floppaaminen
Flopeista 5 prosenttia on samaa maata. Jos onni
suosii ja väri floppaa, on se etenkin pienillä
korteilla pelattava aggressiivisesti. Vaarana on
ensi sijassa neljännen samaa maata olevan kortin
kääntyminen pöydälle ja häviäminen korkeammalle
värille. "Kalastelu" on tässä tilanteessa
houkutteleva, mutta väärä strategia. Se ei
kasvata pottia, vaan pikemminkin pienentää sitä
antamalla ilmaisen kortin ja lisäämällä tappion
riskiä ilman vastinetta. Mikäli joku ei suostu
maksamaan neljännen värikortin vedosta yhtä
panosta flopilla, ei sama pelaaja maksa kahta
panosta samasta vedosta turnillakaan. Sama
koskee mahdollista täyskäden vetäjää, tosin
sillä erolla, että vasta turn saattaa antaa
jollekin tämän vedon. Sen sijaan turnausten
loppupelissä jarruttelu saattaa olla hyvinkin
tuottoisaa. Heads upissa isomman värin tai
täyskäden uhka on minimaalinen, ja sökötys
saattaa houkutella vastustajan yrittämään
bluffia.
Pöydän pariutuminen
Pöydän pariutuessa kokemattomat pelaajat
toteavat yhdellä parilla innokkaasti: "Nyt on
sitten kaksi paria", ja pelaavat käden ikään
kuin se olisi parantunut. Tosiasiassa parin
pullahtaminen pöytään on enemmänkin uhka, koska
se saattaa antaa jollekin kolmoset tai sitäkin
enemmän. Osumatta pari auttaa vain, jos se
eliminoi jonkun muun kaksi pientä paria tai
poistaa kikkeriongelman. Esimerkiksi, jos
kädessä on A

6

ja pöydässä A

K

2

2

,
on kuutonen kikkerinä vaihtunut kuninkaaseen.
Jos vastustajalla on esim. AJ, hän on menettänyt
kikkerietunsa, ja molemmilla on sama käsi
A-A-2-2-K.
Uran alkutaipaleella on aina parasta pelata
varman päälle; tiukentaa lähtökäsien valikoimaa,
välttää blindien liikaa puolustamista ja
luovuttaa ajoissa epävarmoissa tilanteissa.
Vaikka osa korttien potentiaalista jääkin
käyttämättä, välttyy näin monelta ikävältä
yllätykseltä.