Huonot pelit

 

"Ei suuret tulot vaan pienet menot" pätee myös pokerissa. Huonojen pelien välttäminen on kokonaistuloksen kannalta olennaisempaa kuin edullisten tilaisuuksien tehokas hyödyntäminen. Tämä johtuu siitä, että katastrofaalisia pelimahdollisuuksia on paljon enemmän kuin kannattavia tilanteita.
 

Uhkapelurit hokevat minkä tahansa lähtökäden voivan voittaa Texas Hold'emissa. Ne voittavatkin ärsyttävän usein, kun niistä on luopunut. Juuri tämä seikka asettaa itsekurin koetukselle ja houkuttelee pelaajia katsomaan "vielä yhden kortin". Alla on esitelty yleisiä tilanteita, joissa kippi on paras ratkaisu, vaikka kyseessä olevilla käsillä voittaisikin harhauttavan useasti. Pokerissa kaikki arvioidaan pitkällä aikavälillä.
 


Pienet tai keskisuuret parit


Kymppiparia pienempien parien arvo on lähinnä setin floppaamisessa, kerroin 1:8,3 (neloset ja täyskäsi ml. 1:7,5). Koska taskuparin kanssa muodostetut kolmoset on hyvin piilossa, saa pienillä pareilla löysissä peleissä yleensä tarvittavan pottikertoimen flopille asti, jos korotuksen vaaraa ei ole olemassa. Jos veto epäonnistuu, on syytä kipata. Turnilla kolmannen kortin saaminen on tuskan takana, vetokerroin on 1:23, eikä sellaiselle vedolle löydy koskaan tarvittavaa pottikerrointa. Lisäksi, vaikka keskisuuri pari kädessä olisikin korkein pari flopilla, saattaa sen pelaaminen tulla kalliiksi jatkossa. Esimerkiksi, kun 8-8 on yliparina kädessä, ylikortin tulon todennäköisyys on yli 50 % sekä turnilla että riverillä. Eikä siinä kaikki. Vaikka ylikorttia ei tulisikaan, on vastavaarana suoran veto pienten korttien tiivistyessä pöytään. Myös isompien parien pelaaminen saattaa olla kallista lystiä, jos ylikortti - erityisesti A - napsahtaa pöytään.
 


Kaksi arvokorttia pöydällä


Oletetaan kädessä olevan AK ja flopin tuoneen JT5. Päällisin puolin vahva tilanne kahdella ylikortilla ja suoran väliinvedolla. Vapaita kortteja näyttää olevan yhteensä kymmenen, vetokerroin 10/(47-10) = 1:4. Tosiasiassa ässä- tai kuningaspari on petollinen, koska se antaa suurella todennäköisyydellä jollekin muulle pelaajalle samalla kertaa suoran. Sekä A-Q että K-Q ovat kunnollisia lähtökäsiä erivärisinäkin ja siitä syystä yleisiä. Tosiasiassa vapaita kortteja on vain neljä ja vetokerroin on 1:11. Suuri ero.

 

 

Tilanne on kokonaan toisenlainen pienemmillä korteilla. Jos esimerkiksi kädessä on JT ja pöydässä 783, ei jätkän tai etenkään kympin tulo hälytä suoran vaarasta vastaavassa määrin, koska T-9 ja J-9 kelpaavat lähtökäsiksi ainoastaan samanvärisinä ja vain keski- ja myöhäisestä asemasta. J-9 vaatii kaiken kukkuraksi väliinvedon.



A-4
 

Ässä pienen kikkerin kanssa on klassinen ansa. Mikäli ässä floppaa, on parista vaikea luopua. Löysissä kymmenen pelaajan ringeissä jollakin muullakin pelaajalla on 75 prosentin todennäköisyydellä ässä kädessä ja mitä ilmeisimmin paremman kikkerin kanssa. Järkevintä sököttää, ja mikäli kukaan ei panosta, lyödä seuraavalla kierroksella.



Suoran veto alapäähän


Alapään veto on toinen perinteinen ansa. Oletetaan kädessä olevan 67 ja floppi tuo 892. Vetokerroin on 1:11, koska vain vitonen kelpaa. Kymppi on vaarallinen kortti, koska Q-J on pelikäsi erivärisenäkin. Sen sijaan 2-3 blindilla ja 4-5-Q pöydässä on hieman turvallisempi yhdistelmä, koska 7-8 on pelikäsi vain samanvärisenä.



Suoran veto värin uhan alaisena


Perussäännön mukaan suoran vedosta on luovuttava, jos pöydässä on värin veto. Oletetaan kädessä olevan 78 ja flopin kääntäneen pöydälle 56K. Sekä 4 että 9 antavat suoran lisäksi värin mahdollisuuden. Vetokerroin on siten 6/(47-6) eli 1:7. Lisäksi tässä vaiheessa on huomattava negatiivisen kertoimen vaikutus. Jos suoran veto onnistuu turnilla, ei se enää voi parantua, vaan joutuu elämään värin uhan alaisena riverillä. Koska löysissä peleissä värin todennäköisyys saattaa olla lähes 40 prosenttia kolmen värikortin esiintyessä pöydällä, on lisäkertoimen oltava vähintään 1:8 luokkaa, jotta suoran veto olisi puolustettavissa.



Värin floppaaminen


Flopeista 5 prosenttia on samaa maata. Jos onni suosii ja väri floppaa, on se etenkin pienillä korteilla pelattava aggressiivisesti. Vaarana on ensi sijassa neljännen samaa maata olevan kortin kääntyminen pöydälle ja häviäminen korkeammalle värille. "Kalastelu" on tässä tilanteessa houkutteleva, mutta väärä strategia. Se ei kasvata pottia, vaan pikemminkin pienentää sitä antamalla ilmaisen kortin ja lisäämällä tappion riskiä ilman vastinetta. Mikäli joku ei suostu maksamaan neljännen värikortin vedosta yhtä panosta flopilla, ei sama pelaaja maksa kahta panosta samasta vedosta turnillakaan. Sama koskee mahdollista täyskäden vetäjää, tosin sillä erolla, että vasta turn saattaa antaa jollekin tämän vedon. Sen sijaan turnausten loppupelissä jarruttelu saattaa olla hyvinkin tuottoisaa. Heads upissa isomman värin tai täyskäden uhka on minimaalinen, ja sökötys saattaa houkutella vastustajan yrittämään bluffia.



Pöydän pariutuminen


Pöydän pariutuessa kokemattomat pelaajat toteavat yhdellä parilla innokkaasti: "Nyt on sitten kaksi paria", ja pelaavat käden ikään kuin se olisi parantunut. Tosiasiassa parin pullahtaminen pöytään on enemmänkin uhka, koska se saattaa antaa jollekin kolmoset tai sitäkin enemmän. Osumatta pari auttaa vain, jos se eliminoi jonkun muun kaksi pientä paria tai poistaa kikkeriongelman. Esimerkiksi, jos kädessä on A6 ja pöydässä AK22, on kuutonen kikkerinä vaihtunut kuninkaaseen. Jos vastustajalla on esim. AJ, hän on menettänyt kikkerietunsa, ja molemmilla on sama käsi A-A-2-2-K.


Uran alkutaipaleella on aina parasta pelata varman päälle; tiukentaa lähtökäsien valikoimaa, välttää blindien liikaa puolustamista ja luovuttaa ajoissa epävarmoissa tilanteissa. Vaikka osa korttien potentiaalista jääkin käyttämättä, välttyy näin monelta ikävältä yllätykseltä.