Bluffaaminen eli luhvaaminen

 

Bluffaaminen on se hämäämisen muoto, joka yhdistetään yhtä yleisesti pokeriin kuin arabi Allahiin. Siinä pelaaja panostaa tai korottaa arvottomilla korteilla ikään kuin ne muodostaisivat hyvin vahvan käden. Bluffaaminen on hyvä kertomusten värittäjä, mutta käytännössä se on etenkin limiittipokerissa ylen harvoin kannattava peli.
 

Paljaalla bluffilla on kaksi tavoitetta:

Bluffin ei suinkaan tarvitse onnistua joka kerta. Riittää kun bluffaaminen kannattaa itse itsensä. Lisäetuna on imagon luominen löysästä ja arvaamattomasta pelaajasta, jonka kättä on vaikea lukea. Tätä on perinteisesti pidetty olennaisena, koska pelaaja, joka ei koskaan bluffaa, paljastaa käytännössä korttinsa. Joka kerta kun hän panostaa, vastustajat tietävät hänellä olevan hyvät kortit ja luopuvat muilla paitsi aivan vahvimmilla käsillään. Bluffin epäonnistuminen ja paljastuminen on siksi eduksi, koska epävarmuus jää elämään. Bluffin uhka on itse asiassa paljon vahvempi ase kuin luhvaaminen sinänsä.
 

Imagon luominen lienee kuitenkin pahasti yliarvostettu käsite tämän päivän pokerissa. Netissä pelaajat vaihtuvat niin tiheään, että kuvan luominen ei ehdi maksaa takaisin kustannuksiaan. Löysissä peleissä tiukka matemaattinen pokeri on kannattavin strategia. Sen sijaan turnauksissa - etenkin sittareissa, joissa samat pelaajat istuvat pöydässä loppuun asti - saattaa imagon luominen loppupeliä varten olla hyvinkin merkityksellistä.
 

Paljas bluffi onnistuu parhaiten, jos:

Bluffin onnistumisen todennäköisyys riippuu ratkaisevasti mukana olevien vastustajien lukumäärästä. Jos esimerkiksi arvioidaan kaikkien pelaajien olevan samalla muotilla valettuja ja bluffin onnistuvan 50  prosentin todennäköisyydellä kutakin vastustajaa kohtaan erikseen, onnistuu se vain 1:3 kahta pelaajaa ja 1:7 kolmea pelaajaa vastaan.
 

Vastustajien on niinikään pystyttävä kippaamaan ylivoiman tai kuvitellun sellaisen edessä. Jos kädet säännönmukaisesti pelataan näyttöön asti, ei paljaalle bluffille tietenkään ole edellytyksiä.
 

Pienen potin luhvaaminen on suhteellisesti huomattavasti helpompaa, koska vastustajat eivät saa tarpeellisia pottikertoimia. Ison potin bluffaaminen on limiittipeleissä lähes mahdotonta, koska uteliaisuus maksaa vain yhden panoksen ja vaihtoehtona on koko potin menettäminen. No Limitissä asia on tietysti toisin, jos kassassa riittää kokoa pottikertoimen alentamiseen vastaavassa määrin.
 

Myös sököttäminen tai haparoiva panostus antaa viitteitä - mutta vain viitteitä - hyvästä tilaisuudesta. Vaarana on, että sökötys saattoikin olla sökötys-korotuksen yritys. Niinikään uusin vaarattomalta näyttävä kortti saattaa sopia jonkun pelaajan pieneen pariin, ja yhtäkkiä vastassa onkin kolmoset.
 

Pelaaminen on helpointa myöhäisessä asemassa, mutta luhvaaminen onnistuu parhaiten varhaisesta positiosta. Jos muiden passattua panostaa viimeisenä, on bluffin mahdollisuus ärsyttävän ilmeinen kaikille osanottajille. Etumies sitä vastoin joutuu panostamaan muiden päätöksistä tietämättä ja omaa normaalisti hyvin vahvan käden. Pelko on bluffaajan kumppani.

 


Hyviä bluffaustilanteita


Kuten yllä olevista ehdoista käy ilmi, on luhvaamiselle löysissä limiittipeleissä edellytyksiä vain ani harvoin. Yksi tilaisuus, jota voi kokeilla, on parin flopatessa pöytään. Syy on matemaattisen eksakti. Normaalisti on yhdeksän korttia, joita floppi voi auttaa. Parin tullessa on vain viisi korttia, jotka sopivat yhteen sen kanssa. Siitä syystä on paljon todennäköisempää, että floppi ei ole parantanut kenenkään lähtökättä. Lisäksi kolmosten uhka - pelko on bluffaajan ase - loistaa pöydästä. Tämä bluffi onnistuu parhaiten varhaisesta asemasta, kun floppi sisältää vain pieniä kortteja ilman vetoja. Esimerkiksi 227 sopii, koska kyseiset kortit auttavat vain muutamia harvoja lähtökäsiä. Sitä vastoin 667 on jo vaarallisempi, koska peräkkäiset kortit ovat samanvärisinä kunnollisia lähtökäsiä löysissä peleissä. Vieläkin enemmän on varottava arvokortteja, koska ne muodostavat lähtökäden erivärisinäkin, ja niiden esiintyminen on siten paljon todennäköisempää.


Vastaavasti oletetaan pöydällä olevan vain roskakortteja, esim. 9-5-2 ja kaikki sököttävät. Turnilla kääntyy toinen kakkonen pöydälle. Blindista voi silloin  panostaa ja näytellä kolmosia, koska blindilla voi olla mitä tahansa, mutta muilla kakkonen on kelvollinen lähtökortti vain samanvärisen ässän kanssa ja mahdollinen värin veto ei - turnilla panokset ovat kaksinkertaistuneet ja edellisellä kierroksella kaikki sököttivät - todennäköisesti saa tarvittavaa kerrointa.


Turnausten loppupelissä bluffaaminen on välttämätön taito. Jos on pelin aikana hankkinut tiukan  imagon, sitä on syytä hyödyntää loppuvaiheessa, kun panokset ovat korkeita ja pelko tehokas ase. Pelattaessa heads up luhvaaminen on vieläkin tärkeämpää. Jos vastustaja on taipuvainen kippaamaan, on bluffi tehokas tapa koputella kepillä jäätä. Etenkin, jos on joutunut itse kippaamaan monta arvotonta kättä peräkkäin, on psykologisesti oikea hetki kokeilla luhvin tehoa.
 

Luhvaamistilanteita on vaikea esitellä systemaattisesti eksakteina faktoina. Ne enemmänkin pulpahtavat yhtäkkiä esille vaistonvaraisesti mitä moninaisemmissa yhteyksissä. Luhvauksessa, jos missä, korostuu pokerin psykologinen aspekti. Ilman ihmistuntemusta on parempi turvautua tiukkaan matemaattiseen peliin.

 


Bluffin paljastaminen
 

Bluffaako vastustaja? Vastaus on helppo: useimmiten ei. Jatkuva epäluuloisuus tulee pitkässä juoksussa yhtä kalliiksi kuin liiallinen luhvaaminenkin. Jos kuitenkin arvostaa "rehellistä peliä", on muistettava luhvauksen perussääntö: panostaja ja korottaja saattavat bluffata, maksaja ei. Toisin ilmaisten, jos etummainen pelaaja panostaa, hän saattaa bluffata. Jos seuraava pelaaja korottaa, hänkin saattaa bluffata. Jos kolmas pelaaja maksaa, hän ei bluffaa.
 

Joissakin tilanteissa luhvaaminen vaatii pelaajalta enemmän kuin housuista löytyy. Esimerkiksi, jos olet korottanut ennen floppia ässäparilla ja sen jälkeen panostanut muiden passattua, ja viimeisellä kierroksella etumies yllättäen panostaa tai passaa ja korottaa, luovuta sovinnolla. Harvalla on rohkeutta bluffata siinä tilanteessa. Toisin sanoen hyvä tilanne bluffata? Ei niinkään. Harva jaksaa vastaavassa tilanteessa kipata ässäparin tai edes korkeimman parin kunnollisen kikkerin kera. Jos tietää vastustajan katsovan, ei tietenkään ole mitään mieltä yrittää luhvata.